Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Orkesteri kosiskelee yleisöä James Bond -konsertilla – ja se on todella hyvä asia

Pori Sinfoniettan syksyn konserttikalenteria katsoessa voisi puritaani kohottaa kulmiaan. Vai James Bond -musiikkia, ja solistina vuoden 2012 Idols-voittaja Diandra? Voiko enää populäärimpää ohjelmistoa olla. Eikö Abba jo riittänyt yleisön kosiskeluksi? Itse klassisen musiikin ystävänä sanon, että bravo ja vihdoinkin. Nimittäin pienellä kaupunginorkesterilla ei ole varaa olla kosiskelematta perus-Perttejä, jotka eivät yleensä käy sinfonioita kuuntelemassa. Ihminen on muiden eläinten kaltainen. Tuttu on turvallista. Siksi on helpompi lähteä vaikka Kankaanpäästä maakunnan pääkaupunkiin kuuntelemaan Abbaa, Bondia tai Waltteri Torikkaa kuin Haydnia. Sitä paitsi Haydn on niin vaikea lausuakin. Vaikka itse käyn konserteissa kuuntelemassa muutakin kuin sellaista musiikkia, jonka ennestään tunnen, on pakko myöntää, että musiikki tuntuu erilaiselta, kun se on tuttua. Kun tietää kappaleen, ei tarvitse keskittyä kuuntelemaan, miten se menee. Ei ole painetta "saada jotain irti" kulttuurikokemuksesta, johon on vapaa-aikaansa laittanut. Tututusta musiikista nauttiessa voi laittaa aivot narikkaan. Toisaalta voi yllättyä orkesterin tai solistin tulkinnasta tai bongata uuden yksityiskohdan kokonaisuudesta. Muistaa, miksi kappale oli jäänyt mieleen aiemmilla kuuntelukerroilla. En todellakaan ajattele , että klassista musiikkia soittavien orkesterien pitäisi pelkästään viihdyttää ja soittaa hittipotpureita. Mutta niitäkin tarvitaan, jotta ohjelmistoon voi ottaa myös pahamaineista korkeakulttuuria. Joka muuten oikeastaan on vain taidetta, joka on kestänyt todella hyvin aikaa. Vaikka klassisen musiikin piirissä on tyypillisesti ehkä ajateltu, että musiikin suurin päämäärä on taiteellinen täydellisyys, väitän, että täällä todellisessa maailmassa yhtä tärkeä päämäärä on saada yleisö tuntemaan jotain. Pienessä kaupungissa yleisön täytyy tuntea orkesteri omakseen. Se on helpompaa, jos soittajat ja kapellimestari ovat uteliaita ja haluavat tutustua yleisöönsä, ja niihin, jotka eivät vielä konserttisaliin ole astuneet. Tässäkin Pori Sinfonietta on ottanut hyviä harppauksia eteenpäin soittamalla esimerkiksi Puuvillan kauppakeskuksessa. Porin kaltaisessa kaupungissa on helppoa tehdä yhteistyötä ja hakea epätavallisia esityspaikkoja, joihin saattaa eksyä uutta yleisöä. Ehkä seuraavaksi kaikille avoin puistokonsertti Kirjurissa? Inhimillisyys voi tulla esiin myös muuten kuin musiikin välityksellä. Itse muistan hyvin erään Tampere Filharmonian konsertin, jossa kapellimestari Santtu-Matias Rouvali teki fiksun peliliikkeen. Rouvali oli aloittanut johtamaan teosta, jonka hiljaista alkua alkoi kuitenkin leikata kimeä vauvan itku, ja kolina joka kuuluu, kun epätoivoinen vanhempi yrittää päästä lapsen kanssa ulos konserttisalista rauhoittumaan. Hän pisti musiikin poikki, kääntyi yleisöön ja sanoi, että ei haittaa mitään, ja että hän tietää, millaista on elämä itkevän vauvan kanssa. Hetken päästä kappale otettiin alusta uudelleen, ja kaikille jäi tilanteesta hyvä mieli. Kirjoittaja on toimittaja, jonka lempisävellaji on c-molli.