Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Sommiteltuja kiiltokuvia ja valheellista pintaliitoa vai sittenkin luovuutta, yhteisöllisyyttä ja kannustamista? ”Älä väheksy somea, se muutti elämäni”

Sosiaalisesta mediasta ei puhuta lähes koskaan positiiviseen sävyyn. Someammattilaisia väheksytään, eikä netissä luuhaamista pidetä hyvänä ajanvietteenä. Runsas ruutuaika on pahe. Yhteisöpalvelujen varjopuolista puhuttaessa pitäisi silti muistaa, että some on myös monen pelastus. Jo alakoulussa ryhdytään varoittelemaan netin vaaroista. Opettajien, vanhempien ja sukulaisten puheissa toistuvat puhelinriippuvuus, pedofiilit ja huijarit. Somen kiiltokuvamaisia tilejä paheksutaan, ja julkkisten instagrampäivityksiä spekuloidaan. Puhutaan siitä, miten some vie keskittymiskyvyn. Internet on silti joidenkin ainoa pakopaikka arjesta. Sosiaalinen media voi antaa unelmille siivet. Siellä saa toteuttaa itseään ja purkaa luovuuttaan, jos vain rohkenee. Uskallusta vaatii myös ihmissuhteiden luominen toista heti näkemättä. Netissä huijatuksi tulemisen riski on suurempi kuin kasvokkain kohdatessa. Anonymiteetin turvin ihmiset päästävät herkemmin sammakoita suustaan. Netin tarjoamia mahdollisuuksia ei kannata riskeistä huolimatta hukata. Kärsin vuosia yksinäisyydestä. Sitten some muutti elämäni. Nykyään käyn Tampereella ex-nettikavereideni kanssa lounaalla, kahvittelemassa ja lenkillä. Juttelemme syvällisiä ja jaamme toistemme kanssa niin ilot kuin vastoinkäymisetkin. Kaikki alkoi 16-vuotiaana perustamastani blogista. Olin kyllästynyt muiden mielipiteiden pelkäämiseen. Blogi olisi ensimmäinen askel elämään, jossa tekisin juuri sitä mitä itse haluaisin. Lukion ajan totuttelin uuteen aluevaltaukseeni, opettelin valokuvaamaan ja rakastuin kirjoittamiseen. Abivuotenani löysin blogiharrastuksen johdattelemana alan, jota aioin päästä opiskelemaan. Kun pääsin ylioppilaaksi, uusi elämänvaihe ei alkanut suotuisasti. Kämppiselämä kariutui alkumetreillään, ja ihmissuhde yksitellen liukui pois ulottuviltani. Lopulta turvauduin jälleen sosiaaliseen mediaan. Olin löytänyt Anniinan netistä jo kesällä. Syksyn edetessä uskaltauduimme tapaamaan. Myöhemmin tuo päätös on osoittautunut yhdeksi elämäni parhaista. Anniinaa ovat seuranneet monet muut tuttavuudet. Enää en tärise ensimmäistä viestiä tuntemattomalle lähettäessäni ihan yhtä paljoa. Adrenaliiniryöppy siitä kuitenkin tulee yhä. Netti saa nopeasti addiktoitumaan, jos elämässä ei ole riittävästi muuta sisältöä. Siitä huolimatta somen tarjoamia mahdollisuuksia pitäisi arvostaa enemmän. Ilman nettiä en olisi tavannut parhaita ystäviäni. Ilman sosiaalisen median tarjoamaa yhteisöllisyyttä ja kannustusta en myöskään kirjoittaisi tätä kolumnia. Älä väheksy somea. Se muutti elämäni.