Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

Tyttöpainijoiden sisäoppilaitos on ainutlaatuinen projekti – Tältä solukämpässä näyttää: ”Me ymmärrämme toisiamme”

Iskeekö ikävä, kun koti ja vanhemmat ovat niin kaukana? Pärjääkö sitä muutenkaan yksin niin nuorena? Tietysti. Tämähän on unelmapesti, painijalahjakkuudet vastaavat. – Pitkän matkan takia asiaa joutui miettimään pari kertaa, mutta onneksi lähdin. Nopeasti tähän tottui, Kemistä kotoisin oleva 16-vuotias Alisa Pauna sanoo. – Kyllä sitä huomaa jo kehittyneensä. Täällä on tarjolla paljon huippupareja vastukseksi ja huippuvalmennusta. Kuortaneen urheiluopistolla aloitti syksyllä yläkoululaisten ja lukiolaisten tyttöpainijoiden "sisäoppilaitos", johon on kerätty parhaita lahjakkuuksia ympäri Suomen. Taustavoimina ovat huippupainija Petra Olli ja hänen valmentajansa Ahto Raska . Olli on itsekin vasta 25-vuotias, joten ryhmän tytöt pääsevät todennäköisesti ottavat muutaman vuoden päästä tosissaan mittaa myös mentoristaan. Petran selätys ei ole tainnut vielä onnistua? – Ei. Pitää odottaa, että Petra vähän vanhenee, Sanni Sarkkinen heittää nauraen. Ryhmän 15-vuotias jäsen kertoo, että Ollin läsnäolo on todella iso juttu. – Se on ihan huippua, kun olen päässyt painimaan Petran kanssa. Hän toi myös MM-kultamitalinsa meille näytille. Saimme kaikki pitää sitä kädessä, Sarkkinen sanoo. Historiaa kirjoittavia naisia Kyseessä on Kuortaneen urheiluopiston historian mittavin ja monipuolisin projekti yksilöurheilupuolella, kun kahdeksan tytön ammattilaisuutta ovat mahdollistamassa vanhempien, Painiliiton ja opiston lisäksi myös sponsorit. Projekti on tällä hetkellä varmasti myös yksi Suomen tyttöurheilun kovatasoisimmista, sillä painijalahjakkuudet osoittavat nopeasti molskilla, että räjähtävillä otteilla tähdätään aidosti maailman huipulle. – He ovat jänteviä ja lahjakkaita tyttöjä, jotka ovat myös aika samankokoisia. Toivottavasti ryhmä pysyy yhdessä mahdollisimman pitkään, Petra Olli sanoo. – Ja toivottavasti tästä porukasta tulevat seuraavat suomalaisnaiset, jotka kirjoittavat painihistoriaa. Mahtavaa, että minun menestykseni ja nykyiset yhteistyökumppanini ovat tämän projektin osaltaan mahdollistaneet. Tyttöjen vanhemmat ovat kertoneet, ettei sitä rahaa ole yksilöpuolella aina mukava kerjätä tutuilta ja paikallisilta yrityksiltä. Painikaan ei ole se kaikista helpoin myyntikohde. Tiivis kaveriporukka Ryhmän vastuuvalmentajana toimiva Tiina Vainionpää kertoo, että alku on sujunut erittäin hyvin. Tytöistä on muodostunut tiivis kaveriporukka, joka vääntää keskenään vain molskilla. – Urheilu ja laji yhdistävät. Kaikki ovat tosi motivoituneita, Vainionpää sanoo. – Monesti tytöillä tapaa aina tulla vähän konflikteja, mutta toistaiseksi ei ole mitään suurempia ollut. Koulukin sujuu. – Jos olet hyvä urheilija, pystyt hoitamaan yleensä hienosti myös opiskelut. Kunnianhimoa on joka saralla, valmentaja kertoo. Vainionpää sanoo, että moni tyttö on ottanut isoja kehitysharppauksia jo lyhyessä ajassa. – Kuortaneella valmennus ja treenikaverit ovat niin laadukkaita, ettei monilla ollut vastaavaa tarjolla omassa seurassaan. Korttia kämpillä Kuusi tytöistä asuu Kuortaneen kampuksella samassa solukämpässä. He kertovat, ettei aika ole tullut vielä kertaakaan pitkäksi. Treenejä on kaksi kertaa päivässä, ja läksytkin pitää tehdä. Vapaahetket sujuvat esimerkiksi korttia pelaten ja karaoke-pelisarjan Singstarin tahdissa laulaen. – Me ymmärrämme toisiamme, ja meillä on vähän samanlainen huumorintaju, Jutta Ala-Ranta sanoo. – Koko porukalla tehdään aina kaikkea, Alisa Pauna kertoo. Yhteishenki näkyy siisteydessä asti, sillä omista jäljistä huolehditaan ja siivouslistan mukaan tehdään isommat hommat. – Painitaan samojen asioiden kanssa koulusta, pyykinpesusta ja ruuanlaitosta lähtien, Sanni Sarkkinen jatkaa. – Kun olemme kiinnostuneita samoista asioista, löytyy aina puhuttavaa. Sitten meitä yhdistää, kun olemme kaikki poissa kotoa. 16-vuotias Jutta Ala-Ranta on kotoisin Seinäjoelta, joka on paljon lähempänä kuin monen muun ryhmän jäsenen kotipaikka. Hänellä on kuuden hengen kämpässä oma huone Ninna -siskonsa kanssa. Nuoret urheilijat syövät normaalisti koulussa, mutta päivän toinen ruoka pitää tehdä itse. Eteläpohjalaissiskokset kokkaavat yhdessä, mutta muut vääntävät omat ruokansa. Sanni Sarkkinen sanoo, että esimerkiksi maanantaina tehty lihamakaroonilaatikko on vahva vaihtoehto viikon sapuskojen pohjaksi. Kasviksiakin muistetaan heittää sekaan. – Olemme kuulleet asiasta jo aika monella luennolla, Alisa Pauna kertoo. "Oikeasti huolta" Tiina Vainonpää on vastannut Painiliiton tyttöjen leirityksistä jo kuuden vuoden ajan. Hän houkutteli ikäluokkien parhaita nuoria Kuortaneen-projektiin kertomalla, että kyseessä on ainutlaatuinen mahdollisuus. – Hyvällä porukalla on mahdollisuus vaikka mihin. Menestystä on myös jo tullut kansainvälisistä turnauksista, vaikka alku onkin otettu vähän rauhallisemmin reissaamisen suhteen, kun tässä on paljon uutta, Vainionpää kertoo. – Tietysti sanottiin myös, että ainahan sitä pääsee takaisin kotiin, jos siltä tuntuu, mutta kyllä esimerkiksi nyt ysiluokalla olevat tytöt ovat kertoneet, että aikovat jatkaa Kuortaneella myös lukiossa. Nuoret urheilijat sanovat, että jos koti-ikävä iskee, aina voi ottaa soiton kotiin äidille. Kotiin pääsee myös lomilla, kesällä ja monena viikonloppuna. – Kyllä minäkin aika usein käyn junalla kotona, vaikka Kemissä asunkin, Alisa Pauna kertoo. – Minun isoveljeni asuu ja treenaa myös Kuortaneella. Tiedän, että hän auttaa tarvittaessa, Jyväskylästä kotoisin oleva Sanni Sarkkinen sanoo. – Ja meille voi aina tulla yöksi Seinäjoelle, jos ei kotiin jaksa lähteä, Jutta Ala-Ranta lisää. – Puhuttu siitä jo on, mutta ainakaan vielä ei ole ollut yövieraita, hän jatkaa. Tiina Vainionpää sanoo suojattiensa tavoin, että Kuortaneen projekti on unelmapesti. Sanni Sarkkinen kehuu, että yhteinen unelma näkyy myös arjessa. – Valmentajia aidosti kiinnostaa, miten sulla menee painissa ja ihmisenä. Ohjeistetaan, että jos on väsynyt, treenit voisi olla parempi jättää väliin. – Meistä pidetään oikeasti huolta. Vuosi ja ruuvia kiristetään Petra Ollin valmentaja Ahto Raska kertoo, että yhteistyö painijatyttöjen kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. – Ainahan sitä on myös haasteita, mutta hienosti tytöt tulevat toimeen keskenään. Nyt on otettu vielä kohtuullisen varovasti, kun koulu ja harjoittelu on yhdistetty, Raska sanoo. – Jatkossa harjoittelu nostetaan ehdottomasti ykkösasiaksi. Uskoisin, että kun vuosi on tehty hommia yhdessä, ruuvia voidaan kiristää. Lisäksi tavoitteena on, että tänne saadaan vielä lisää tyttöjä tiimiin mukaan. Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus uskoo, että jatkossa vastaavat projektit tulevat yleistymään. Hän kertoo, että nuorilla urheilijoilla on Kuortaneella tarjolla paljon palveluita valmennuksen lisäksi – fysioterapiasta, ravintovalmennuksesta ja urheilupsykologiasta lähtien. – Sanoisin, että painijatytöt ovat nyt päässeet iskemään parhaaseen momentumiin – he lähtevät liikkeelle kiitorataa pitkin, Korjus sanoo.