Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kumpi haaveilee, kumpi pitää paketin kasassa? Pikkuserkukset ovat tanssineet parina kuusivuotiaista asti

– Sakarilla on tosi hyvä rytmitaju, mikä auttaa hirveästi. Hän osaa ohjata niin, että tiedän, mitä minun pitää tehdä. Olen onnellinen siitä, että Sakarilla on intohimo tätä lajia kohtaan, luonnehtii Eija Matomäki . – Minähän olen vähän sellainen haaveilija-haahuilija-tyyppi. Eija pitää paketin kasassa ja muistaa aina kuviot, joita minä en koskaan muista. Eija on kuvioluettelo. Me yhdistämme aina voimamme, kuittaa Sakari Rantala . Vuonna 2003 syntyneet Matomäki ja Rantala ovat tanssineet parina jo kuusivuotiaista asti, joten he taatusti tuntevat toistensa vahvuudet. Pikkuserkukset kiinnostuivat paritanssista yhdessä. – Paritanssi kiehtoi varmaan siksi, että olimme läheisiä emmekä pelänneet kontaktia. Se oli aluksi sellaista tunteella vetämistä – pyörittiin ja hytkyttiin, Rantala kuvailee. – Hauskaa oli, ja aina sitä odotti, että pääsee tanssimaan. Ei ole into loppunut vaan kasvanut, Matomäki jatkaa. Mikä paritanssin liekkiä on pitänyt yllä ja jopa voimistanut? Rantala on kiinnostunut musiikista syvällisellä tasolla ja nauttii siitä, kuinka tanssin avulla pystyy kuvastamaan musiikkia liikkeellä. Matomäelle itseilmaisu on tanssin keskeinen sisältö. – Kun kuulet musiikin, liike vain tapahtuu ja unohdat kaiken ympäriltä. Kun tätä tekee parina, voi vielä jakaa kokemuksen. Harrastuksen monipuolisuutta lisää tanssilajien suuri määrä. Jos joku laji alkaa parivaljakkoa tilapäisesti kyllästyttää, voi aina siirtyä toiseen. Kuinka ollakaan, Matomäellä ja Rantalalla on samat suosikkilajit – latinalaistansseista rumba ja vakiotansseista valssi. – Rumbassa pystyy vapaasti liikkumaan ja näyttämään tunteita. Se on lattareista herkin, kaksikko perustelee. – Vakiotansseista valssi on se perinteisin ja kaunein. Rantala korostaa kuitenkin, että kaikki lajit ovat omilla tavoillaan hienoja. – Tango on tulinen, quickstep on nopeaa juoksutusta. Kaikissa on hyvät puolensa. Matomäki ja Rantala liittyivät Tanssiurheiluseura Oikeaan Rytmiin kuusivuotiaina, mutta kilpailemaan he ryhtyivät vasta vuonna 2017. Kilpatanssissa parit jaetaan taitoluokkiin, joista ylin on A-luokka ja alin E-luokka. Matomäki ja Rantala ovat juuri nousseet C-luokkaan saavutettuaan menestystä ensin E- ja sitten D-luokan kilpailuissa eri puolilla Suomea. Korona on vaikuttanut lajiin kuin lajiin, ja myös tanssiurheilussa kilpailutoiminta on jäissä. Matomäen ja Rantalan ensimmäiset kilpailut C-luokassa ovat siirtyneet keväästä hamaan tulevaisuuteen. Myöskään parina treenaamista ei nykytilanteessa suositella. – Kaikki kuviot ja tekniikka pitää osata toiseen tukeutumatta. Yksinkin pystyy harjoittelemaan, vaikka parilajista on kyse, Matomäki korostaa. – Kyllä me kesällä jotain keksitään. En tiedä sitten, mitkä naamamaskit laitetaan, Rantala veistelee. Voittoja ja palkintosijoja on tullut, mutta ensimmäinen kultamitali E-luokassa Tampereella käydyssä kilpailussa on painunut erityisenä parin mieliin. – Seisoimme viimeisinä rivissä ja tajusimme, että nyt voitimme. Katsoin ympärilleni ja mietin, tapahtuuko tämä oikeasti. Se oli iso yllätys, Matomäki muistelee. – Kun nousimme ykköspallille, alkoi naama väpättää. Tuntui siltä, että voitto oli palkinto kaikesta siihen asti tehdystä työstä, Rantala kiteyttää. Kaksikko odottaa nyt innolla tähänastisen uransa isoimpia koitoksia, ikämestaruuskilpailuja ja SM-kilpailuja. Taso on korkea, ja tähtäin suurimmasta menestyksestä siintää vasta vuosien päässä. – Usko ja yritys ovat kovia. Intohimoa löytyy.