Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Liikkumisturvallisuus on tekoja ja tapoja – pitää osata erottaa myös, milloin on kyse yhden ihmisen toiminnasta ja milloin tapakulttuurista

SK:n mielipideosastolla (SK 9.9.) isä nosti esille tilanteen, jossa hänen tyttärensä oli joutua pyöräilijän yliajamaksi. Hänen näkökulmansa on oikea ja voin hyvin ymmärtää tunteet, jotka lapsen uhatuksi joutumisesta tulevat. Toisen henkilön tappamiseen viittaaminen kostona ei silti ole perusteltua. Todennäköisesti kärjistyneestä keskustelusta lisääntyvä viha ja vastakkainasettelu kohdistuvat kuitenkin johonkuhun muuhun kuin tuohon nimenomaiseen lippalakkipyöräilijään. Tällöin epäoikeudenmukaisuuden kokemus kasvaa eikä oikeudenmukaisuuden, minkä uskoisin olleen kuitenkin hyvänä tarkoituksena. Keskustelua ongelmista pitää käydä ja se on rakentavaa ilman väkivallalla uhkailua. En hyväksy vaaran aiheuttamista. Voin silti nähdä muitakin näkökulmia ja tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. Myös kirjoittaja päätyy yhtenä ratkaisuvaihtoehtona esittämään pyörätien rakentamista. Se voisi lisätä turvallisuutta kaikille. Pyöräilyyn liittyy monia tekijöitä, eikä se ole irrallinen muusta liikenne- tai turvallisuuskulttuurista. Pitää myös erottaa milloin on kyse yhden ihmisen toiminnasta ja milloin tapakulttuurista. Puhutaan, että Porissa on yleistä pyöräillä jalkakäytävillä. Se on tapa, minkä minunkin mielestä pitäisi muuttua. Hidastaminen ja pyörän taluttaminen tilanteen mukaisesti ovat aina hyviä valintoja. Ajotiellä pyöräilyä kannattaa opetella, vaikka autoilijatkaan eivät ole siihen tottuneet ja se voi aluksi aiheuttaa vaaratilanteita. Asiat vaikuttavat toisiinsa, joten monimutkaiseen ongelmaan ei ole yhtä yksinkertaista ratkaisua. Jari Hakala Pori