Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Jos kotitaloutemme on vaikeuksissa, emme voi antaa lapsellemme yhtä euron rahaa käteen ja sanoa: ”Kipaisepa tästä kauppaan ostamaan tällä litra maitoa, leipää ja kahvipaketti.” – Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta

Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi kannattaa (SK 30.10.) kirpeääkin poliittista mielipiteen vaihtoa Porin hankalasta taloustilanteesta ja ensi vuoden budjetista. Samalla Lähdeniemi vaatii myös ratkaisuja asiaan. Tunnettu ja arvostettu kokoomuspoliitikko ja presidentti J.K. Paasikivi totesi Suomen sodanjälkeisen ajan ahtaassa tilanteessa: ”Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta” Jos kotitaloutemme on vaikeuksissa, emme voi antaa lapsellemme yhtä euron rahaa käteen ja sanoa: ”Kipaisepa tästä kauppaan ostamaan tällä litra maitoa, leipää ja kahvipaketti.” Tai voihan näin sanoa, mutta lopputulos on sama – ei onnistu. Kunnassa voimme sanoa, että valtaosan menoistamme vievän perusturvan on säästettävä 10 miljoonaa euroa, ja samaan aikaan silti huolehdittava tunnollisesti lakisääteisistä tehtävistään. Molempia ei tässäkään tapauksessa saa, varsinkaan kun nopeimmin kasvava suuri kuluerä on maakunnallisen Satakunnan sairaanhoitopiirin laskutus. Siksi kuntapoliitikkojen on valittava ainoa viisas tie - se, joka alkaa tosiasioiden tunnustamisesta. Vajaat puoli vuotta tätä viisauden tietä on kaikki yhdessä etsitty jokaisella hallinnonalalla. On ideoitu itse ja järjestetty ulkoiset auditoinnit sekä sote-puolelle, että tekniselle toimialalle. Itse olen kaupunginhallituksessa aistinut työilmapiirin hyväksi ja varsin motivoituneeksi jokaisen puolueen osalla. Lähdeniemi valittelee ratkaisujen puutetta, joten otan näistä ratkaisumalleista tässä pari esille. Haluan heti alkuun todeta, että kumpikaan niistä ei ole hyvä. Ensinnäkin nostetaan Porin veroäyri sille tasolle, mitä Rauman kaupunginjohtaja ehdotti naapuriimme. 21 prosenttiyksikön veroäyri kattaisi reippaasti alijäämän ja jäisi vähän ylijäämääkin. Tästä kuitenkin seuraisi lisärasitteita paitsi asukkaillemme, myös yrityselämälle ja sitä kautta elinvoimallemme. Ratkaisu ei myöskään toisi lopullista parannusta liian voimakkaasti kasvaviin menoihimme. Kassavarantomme on vielä kunnossa, emmekä ole nyt pakon edessä tässä ratkaisussa. Toiseksi ajetaan tekniset palvelut ja perusturva niin alas kuin suinkin mahdollista ja kaapataan sivistystoimialalla mm. koululaistemme ja opiskelijoiden opetuksesta. Kokoomuksen Pekola muuten ehdotti perusturvan puolelle ”yövartioyhteiskuntaa”, mitä ikinä se sitten olisikin, mutta arvelisin että hänen linjauksensa eivät ihan yhteen sovi tämänkään päivän Porin kokoomuksen enemmistön kanssa. Päädyimme kaikki puolueet yksimielisesti hylkäämään molemmat yllä olevat vaihtoehdot. Niiden sijaan pyrimme pitkäjänteisillä, osin auditoinneistakin tulevilla rakenneratkaisuilla loiventamaan menokehityksemme käyrää. Työ on käynnissä, eikä kukaan halua heittää hanskoja naulaan, vaikka tosiasiat huomioiden meillä ei ollutkaan tähän hetkeen muuta viisasta ratkaisua, kuin tyytyä ensi vuodelle alijäämäiseen budjettiin. Vaaleissa voi luvata vappusatasia ja nopeaa hoitomitoituksen parannusta. Voi todeta oman puolueen ministerit mätäpaiseiksi ja julistaa puhdistetulla kokoonpanolla Suomen pelastusta. Porissakin voi tehdä irtiottoja ja käydä poliittista debattia. Mikäs siinä, mutta Paasikiven sanoin: ”Kaikki viisaus alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.”