Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Näkökulma: Vihreät löysi itsensä uudelleen – Puolueella on nyt puheenaihe ja vastavoima

Jippii! Jihuu! Jabadabaduu! Vihreiden Porin puoluekokouksessa vallitsi viikonloppuna välillä lähes euforinen tunnelma. Vaalivoittojen ja hallitusaseman uskottiin johtavan riemukkaisiin seurauksiin sekä meillä että muualla Euroopassa. Kurjistamisen kausi on ohi. Kaikkea hyvää pitää tuleman ja paljon: painavia panostuksia sinne ja suuria satsauksia tänne. Kukaan ei Porissa kertonut, miten pysyväisluonteiset jättimenot rahoitetaan, mutta ehkä sillä ei ole merkitystä. Ainahan valtio voi ottaa lisää velkaa. Uudeksi puheenjohtajaksi hurrattu ja halattu sisäministeri Maria Ohisalo sanoi sentään uskovansa Ruotsin malliin. Länsinaapurissa työllisyys parani, kun hallitus alkoi taas pönkittää hyvinvointivaltiota. Työttömyys saattaa pitkällä tähtäimellä vähentyä samoilla konsteilla meilläkin, mutta kansantalous ja hyvinvointi eivät kohene sillä, että kansalaiset hoitavat, hoivaavat ja opettavat toisiaan. Siihen tarvitaan kasvavaa teollisuustuotantoa ja vetävää vientiä. Porissa ei juuri näkynyt sukankutojia Aatteellinen optimismi ei ole katteetonta. Vihreät on onnistunut löytämään uudelleen sekä asiansa että itsensä – eikä se ole yksinomaan puolueen ja sen valovoimaisten ex-puheenjohtajien Pekka Haaviston ja Ville Niinistön ansiota. Tähdet ovat sattuneet asettumaan asentoon, jossa ilmastonmuutoksesta on tullut globaali kestopuheenaihe ja nationalismista kansallinen ja kansainvälinen oikeistopopulistinen ilmiö. Välillä vähän hukassa olleilla vihreillä on nyt pakissaan jotakin sellaista konkreettista, jonka puolesta ja jota vastaan taistella. Puolue ei ole enää kokoomuksen puisto-osasto. Se ei ole myöskään palavasilmäisten vegaanihaihattelijoiden kansanliike, jonka kokoontumisissa kudotaan sukkaa. Satakunnan ammattikorkeakoulun käytävillä Porissa liikkui viikonloppuna paljon pukuväkeä. Jos joukosta etsi näiden aikojen karikatyyrejä, sellaisia olivat kenties Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen takasivun Ajatushautomon tyyppejä muistuttaneet skeneilijät. Pinkki taskuliina oli taiteiltu stailisti Versace-puvun katseenvangitsijaksi. Vihreät ja vasemmistoliitto yhteen? Hyvää vihreille lupaa myös kannattajakunnan ikärakenne. Se on kallellaan tulevaisuuteen eli ekologisesti ja sosiaalisesti tiedostaviin nuoren polven kansalaisiin. Tässä katsannossa puolueen pahin kilpailija on vasemmistoliitto, joka vetoaa kutakuinkin samaan äänestäjäryhmään. Työn orjuus, sorron yö ja rasvakourainen ammattiyhdistysjyräys ovat taakse jäänyttä elämää. Olisiko vihreiden ja vasemmistoliiton viisasta muodostaa yhteisrintama? Kannattaisiko puolueiden yhdistyä? Huhtikuun eduskuntavaaleissa niiden yhteenlaskettu kannatus oli 19,7 prosenttia. Vihervasemmisto olisi ollut prosenteilla mitattuna maan suurin puolue. Ainakaan julkisuudessa kummankaan osapuolen vaikuttajat eivät ole edes spekuloineet fuusiolla – saati ehdottaneet sellaista. Vihreät ei asemoi itseään vasemmistoon. Esimerkiksi sen talouspolitiikka on ollut vasemmistoliittoa oikeistolaisempaa. Toisaalta puolueet istuvat nyt samassa hallituksessa, ja puheenjohtaja Maria Ohisalo edustaa vihreiden vasemmistosiipeä.