Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

”Ei ole totta, ettei Suomessa kannattaisi valmistaa mitään”, sanoo Valmetin toimitusjohtaja – Yhtiöltä suli bisnes alta, mutta muutamassa vuodessa se onnistui kääntämään kohtalonsa

Kun Jari Vähäpesola elokuussa 2008 alkoi johtaa silloista Metson paperi- ja kartonkikoneyksikköä Jyväskylän Rautpohjassa, tilanne oli kehno. Maailma oli juuri syöksymässä finanssikriisiin pitkän nousukauden jälkeen, mutta Vähäpesolan ongelmat eivät johtuneet siitä. Metsossa kaivosteknologian kauppa oli käynyt ennen kriisiä kuumana ja vielä elokuussa järjestetyssä sidosryhmätilaisuudessa Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla toimitusjohtaja Jorma Eloranta hehkutti ennätysmäistä tilauskantaa. Paperikoneiden kauppa sen sijaan oli jo alkanut yskiä. – Olimme tottuneet tekemään teknologialtaan älyttömän hienoja paperikoneita, leveitä ja nopeita. Noihin aikoihin niiden markkinat vain hävisivät. Huomasimme tekevämme upeaa tuotetta, jota kukaan ei enää ostanut, Vähäpesola sanoo. Paperinkulutus vähenee, kartongin kasvaa Paperin kulutus on kääntynyt 15 vuodessa länsimaissa laskuun, koska uutiset luetaan yhä useammin digitaalisessa muodossa ja konttoreissa muistiot luetaan tietokoneen näytöltä. Paperikoneet olivat olleet Metsolle yli miljardin euron bisnes vuodessa. Pian siitä oli jäljellä alle viidesosa. Tänä vuonna paperikone- ja sellutehdaskauppa näyttää purjehtivan läpi koronakriisinkin vähintään siedettävästi. Liikevaihto ja kannattavuus ovat parantuneet seitsemän viime vuoden aikana kohisten. Miten tuo temppu oikein on tehty? Yksi ala, jossa paperituotteita käytetään, lähti finanssikriisin aikoihin voimakkaaseen kasvuun. Sen sijaan, että vaatteita ja kulutustavaroita olisi kuljetettu konteilla ja rekoilla vähittäiskauppoihin, niitä alettiin tilata yhä useammin yksittäin internetistä. Ostokset pakattiin kuljetusta varten pahvilaatikoihin, joiden kartonki tehtiin samantapaisilla koneilla kuin paperikin. Kartonkikoneiden tekeminen ei kuitenkaan ollut ollut kovin kiinnostavaa liiketoimintaa, koska laatuvaatimukset olivat matalammat. – Kartonkia tehtiin silloin kapeilla koneilla ja nopeudet olivat hitaita. Hintataso oli sellainen, että melkein otettiin ensimmäinen ykkönen pois paperikoneen hinnasta, joka oli ollut yli sata miljoonaa euroa kappale. Sellaisessa liiketoiminnassa olisi pitänyt sitten pärjätä. Paperiliiketoiminnassa päätettiin, että kartonkiin oli silti panostettava. Muuten koko liiketoiminnalle koittaisi loppu. Parhaat tuotekehittäjät koottiin kehittämään aivan uudenlaista kartonkikonetta. Siitä pitäisi tehdä niin hyvä ja niin tehokas, että se hakkaisi kiinalaiset halpakilpailijat. Ja tietenkin myös vanhan tutun arkkikilpailijan, saksalaisen Voithin. Ydinkomponentit tehdään Suomessa Valmetin Rautpohjan tehdashallin kattoa kohti kohoaa möhkäle, jossa risteilee putkia, johtoja ja kaiteita. Rakenteilla olevan kartonkikoneen puristin- ja formeriosan sisään ei juuri näe, mutta siellä piilee yhdeksän metrin levyisiä teloja, joiden väleissä huopakankaan päällä kulkeva paperimassa aikanaan puristuu yhä kuivemmaksi ja ohuemmaksi. Vauhtia on yli 90 kilometriä tunnissa. Jonain syyskuun lopun yönä pienempiin osiin purettu formeriosa kuljetetaan rekan lavetilla erikoiskuljetuksena Stora Enson Oulun-tehtaalle. Siellä se korvaa osan Valmetin vuonna 1997 rakentamasta paperikoneesta, josta tehdään syksyn aikana kartonkikone. Uusi kone tuottaa laadukkaissa pakkauspahveissa käytettävää kraftliner-kartonkia. Kuten Valmet, myös Stora Enso on joutunut tekemään isoja muutoksia paperin kysynnän laskiessa ja kartongin tarpeen kasvaessa. Yt-neuvotteluissa Rautpohjan muissa halleissa on rakenteilla imuteloja saksalaiselle Palm Paperille toimitettavaan, maailman toistaiseksi suurimpaan kartonkikoneeseen. Töitä tehtaalla on niin paljon, että niitä tehdään tavallisesta poiketen viikonloput ja illatkin. – Suomessa valmistetaan kaikkien toimittamiemme koneiden ydinkomponentit. Ne, joihin liittyy eniten teknistä erityisosaamista ja joiden valmistamiseen tarvitaan esimerkiksi meille räätälöityjä arvokkaita työstökoneita, Vähäpesola sanoo. Tärkeä ydinkomponentti on esimerkiksi paperi- tai kartonkikoneen perälaatikko, joka nimestään huolimatta on koneen ensimmäinen yksikkö. Laatikossa sellusta tai kierrätyskuidusta sekoitettu vain prosentin verran kuitua sisältävä vesilitku levitetään viirakankaalle. Tekniikka, jolla se tehdään niin, että lopputuote on tasalaatuista ja vahvaa, vaatii huippuunsa kehitettyä teknologista osaamista. Sitä ei haluta antaa edes oman yhtiön ulkomaisten tehtaiden käsiin. Valmetilla on Kiinassa kaksi tehdasta, joissa kaikista paperi- ja kartonkikoneiden osista valmistetaan suuri osa. Kaikki tuotekehitys on kuitenkin Suomessa ja Ruotsissa. Niistä ajoista, kun Vähäpesola aloitti paperikoneyksikön johdossa, moni asia on mullistunut. Vuonna 2013 Metson hallitus päätti erottaa paperikone- ja sellutehdasliiketoiminnan sekä energiakattiloiden valmistuksen omaksi pörssiyhtiöksi, jonka nimeksi palautettiin yli 60 vuotta vanha nimi Valmet. – Moni tuli seuraavana päivänä töihin vanhassa Valmetin paidassa tai lippalakissa, Vähäpesola kertoo. Vuonna 2011 markkinoille oli saatu uudenlainen kartonkikone Opticoncept M, joka pian mullisti markkinan. – Ensinnäkin se oli hyvän näköinen ja turvallisuuteen oli kiinnitetty paljon huomiota. Asiakas voi valita jokaisen koneen osan useista vaihtoehdoista, jotka on suunniteltu niin, että ne voidaan yhdistää toisiinsa kuin lego-palikat. Se tehosti ja yksinkertaisti koneiden suunnittelua valtavasti, Vähäpesola sanoo. Perinteisiä paperikoneita yksi tai kaksi vuodessa Uudet koneet alkoivat käydä hyvin kaupaksi. Kartongin kulutuksen kasvaessa kartonkikoneiltakin on alettu vaatia yhä suurempaa kokoa, nopeutta ja korkealaatuista lopputulosta. Se sopi Valmetille. Paperi-, kartonki- ja pehmopaperikoneita myydään taas miljardilla eurolla vuodessa. Perinteisiä paperikoneita tästä on enää kymmenisen prosenttia, yksi tai kaksi konetta vuodessa. Valmet on paljon muutakin kuin paperi- tai kartonkikoneita. Se tekee myös kokonaisia sellutehtaita ja biomassaa tai lajiteltua jätettä polttavia kattiloita. Yli kolmasosa liikevaihdosta tulee palveluliiketoiminnasta, joka tarkoittaa koneiden kunnossapitoa, etähallintaa, varaosia ja kulutusosia kuten paperikoneissa käytettäviä viirakankaita ja huopia. Kymmenesosa Valmetin viime vuoden 3,5 miljardin euron liikevaihdosta tuli automaatio-liiketoiminnasta. Se tekee järjestelmiä, joilla sellu- ja paperitehtaiden toimintaa ohjataan. Asiakkaita on myös muilla aloilla. Esimerkiksi Turun-telakan valmistamassa matkustajalaivassa voi olla Valmetin tekemä automaatiojärjestelmä. Kun Valmet vuoden 2013 lopulla irtosi Metsosta, moni ajatteli että Metso pääsi eroon ongelmasta. Suomessa metsäteollisuus oli kutistunut, ja koko paperiala näytti etenkin länsimaissa kuihtuvan. Toisin kävi. Valmet on menestynyt kaikilla alueillaan. Yhtiön liikevaihto on kasvanut vuodesta 2013 lähes 40 prosenttia ja liiketulos on kuusinkertaistunut yli 300 miljoonaan euroon. Yhtiön osakkeen hinta on noussut seitsemässä vuodessa vajaasta seitsemästä eurosta 23 euroon. Toimitusjohtajaksi vuonna 2013 nimitetty Pasi Laine oli Metson johdossa vastustanut Valmetin irrottamista. – Olin väärässä. Valmetin sisällä kaikki olivat niin innostuneita, että se oli elämäni helpoin johtamistehtävä, Laine sanoo. 2 500 ihmistä menetti työnsä Toimintoja kuitenkin saneerattiin rajusti alkuaikoina. Tuotantoa keskitettiin ja siirrettiin Suomesta osin ulkomaille. Työpaikan menetti 2 500 ihmistä. – Suljimme tuotantolaitoksia ja irtisanoimme osaavia ihmisiä. Se ei ollut kivaa puuhaa, mutta sen jälkeen henkilöstö lähti tosi innokkaasti rakentamaan yhtiötä. Menestys perustuu siihen, että joka päivä parannetaan ja tehdään vähän tehokkaammin. Se työ ei lopu koskaan, Laine sanoo. Nyt Valmet voittaa Laineen mukaan 60 prosenttia maailman isojen kartonkikoneiden kaupoista. Se vaatii äärimmäistä tehokkuutta ja taitoa. Kauppa voi ratketa vain prosentin hintaeroon. Paperi- ja kartonkikoneissa jokaista osaa kehitetään jatkuvasti vähän paremmaksi, vaikka ulkoisesti koneet näyttävät samanlaisilta kuin parikymmentä vuotta sitten. Se tarkoittaa, että huonommista raaka-aineista saadaan vähemmällä energialla tehtyä lujempia tuotteita. Automaatiossa Valmet on kehittänyt täysin internet-pohjaisen järjestelmän, jonka avulla paperikonetta voi periaatteessa ohjata kännykällä mistä tahansa. Valmetin 13 600 työntekijästä Suomessa on 5 200. Tästä tuotannon työntekijöitä on noin 1 300. Valtaosa kotimaan työntekijöistä on siis tuotekehitysinsinöörejä, ohjelmistosuunnittelijoita, myyjiä, hallintoa ja kunnossapidon väkeä. Työntekijöiden suurta osuutta ulkomailla selittää ulkomaisten tehtaiden lisäksi iso palveluliiketoiminta. Koneiden kunnossapito on työntekijävaltaista työtä, joka tehdään siellä missä koneetkin ovat. Sille ei mahda mitään, että työvoimakustannukset ovat esimerkiksi Kiinassa tai Intiassa huomattavasti Suomea halvemmat. Niin ne ovat yhä myös Portugalissa, jonne Valmet siirsi vastikään Tampereelta viirakankaiden valmistusta ja 80 hengen työt. – Se ei ole totta, ettei Suomessa kannattaisi valmistaa mitään. Mutta täällä ei kannata tehdä tuotantoa, jonka lisäarvo on pieni ja jossa työn osuus hinnasta on kovin suuri. Myös tuotannossa on monia töitä, joissa luodaan suurta lisäarvoa. Esimerkiksi ne hitsaajat, jotka tekevät Tampereella meidän sellukattiloiden ydinkomponentteja, ovat huippuosaajia, Laine sanoo. Yritysten itsensä vastuulla on Laineen mukaan kehittää tuotteita jatkuvasti paremmiksi ja tuotantoa jatkuvasti tehokkaammaksi. Osin se tapahtuu roboteilla ja paremmilla työstökoneilla, mutta myös työtapoja kehittämällä. Laine näkee punaista, kun joku väittää, ettei tuotannon työpaikoilla ole väliä. Että niin sanottu savupiipputeollisuus saakin hävitä Suomesta. Valmetilla, mutta myös monilla muilla vientiyrityksillä tuotanto, suunnittelu ja tuotekehitys liittyvät olennaisesti yhteen. – Jos tuotanto olisi niin kannattamatonta, että se olisi pakko siirtää muualle, niin ennen pitkää sitä seuraisi myös suunnittelu ja tuotekehitys. Oman työn lisäksi me ostamme noin 700 miljoonalla eurolla erilaisia asioita Suomesta. Tämän kaiken korvaamiseen tarvittaisiin aika monta startuppia. Niitäkin ehdottomasti tarvitaan, mutta ne tulevat toivottavasti meidän lisäksi eikä tilalle, Laine sanoo. Siksi on Laineen mukaan ensiarvoisen tärkeää, että yritysten toimintaedellytykset myös kannattavalle tuotannolle ovat kunnossa. Mitä kaikkea se konkreettisesti tarkoittaa, siihen Laine ei halua ottaa kantaa. Keskustelu Suomen kilpailukyvystä on käynyt kiivaana sen jälkeen, kun metsäyhtiö UPM kertoi elokuun lopussa sulkevansa Kaipolan paperitehtaan Jämsässä. Valmetissakin tuotannon kilpailukykyä arvioidaan koko ajan. – Jokaisen kartonkikone- tai sellutehdastoimituksen kohdalla lasketaan tarkkaan, millä tehtaalla kukin osa kannattaa valmistaa ja mistä alihankitut osat hankitaan. Se on monimutkaisempi kokonaisuus kuin jonkun komponentin tai yksittäisen työpanoksen hinta, Laine sanoo. Sitä kilpailua suomalainen työ ja yhteiskunta käy joka päivä ja viikko.