Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Hätkähdyttävä luku kertoo, miten valtava isku paperitehtaan sulkeminen on Jämsälle – Metsäteollisuudelta tyly arvio: ”Suomi on vanheneva, velkaantuva ja verottava maa”

On kulunut kaksi viikkoa ja yksi päivä siitä, kun UPM ilmoitti aikovansa sulkea Jämsän Kaipolan paperitehtaan. Jämsän kaupunginjohtaja Hanna Helaste astuu juuri ulos työ- ja elinkeinoministeriön ovesta, kun hän vastaa puhelimeen. Helaste on istunut Helsingissä ministeriön viranhaltijoiden kanssa miettimässä keinoja siihen, miten Jämsä selviytyy kriisistä, johon paperitehtaan sulkeminen sen suistaa. Nuo keinot ovat nyt arvokkaita: näkökulmasta riippuen joko 15 miljoonan euron, 30 miljoonan euron tai 400 miljoonan euron arvoisia. 15 miljoonaa on se rahasumma, jonka tehtaan sulkeminen vie suoraan Jämsän kaupungin verotuloista vuosittain. Vastaavalla summalla kustannetaan Jämsän koko perusopetus eli lasten ja nuorten koulunkäynti vuodeksi. Jos tämä verotuloista poistuva summa korvattaisiin verotusta kiristämällä, se vaatisi Jämsän tuloveroprosentin korottamista peräti viidellä prosenttiyksiköllä. Luku on hätkähdyttävä. Silloin Jämsän tuloveroprosentti nousisi 26:een, Suomen korkeimmaksi. 30 miljoonaa taas on rahasumma, joka Jämsän lasketaan vuosittain menettävän verotuloina ja ostovoimana Kaipolan sulkemisen vuoksi. 320–400 miljoonaa on rahasumma, jonka Kaipolan tehtaan sulkeutuminen vie koko Suomen kansantaloudelta vuosittain. Jopa 1 500 työpaikkaa uhattuna Kaipolan tehtaan sulkemisaie uhkaa suoraan tehtaan 450:tä ja välillisesti 1 500:aa työpaikkaa. Siksi Jämsän kaupungin päättäjät sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajat miettivät nyt kuumeisesti, mistä saadaan uusia työpaikkoja. – Juuri äsken kävimme läpi vaihtoehtoja siitä, miten kiihdytämme olemassa olevien yritysten investointeja ja parannamme niiden kilpailukykyä ja uudistumista, Helaste kertoo. Lisäksi Jämsän alueelle haetaan kokonaan uutta tuotantoa ja yrittäjyyttä ja mietitään tyhjenevän tehdasalueen tulevaa käyttöä. Helasteen mukaan tärkeää kriisin ratkaisussa on se, kuinka tiivistä yhteistyötä UPM:n kanssa päästään tekemään. – UPM on sanonut, että se tukee työstä työhön siirtymistä. Tämän tuen lopputulos ja muutosturvan kokonaisuus selviävät yt-neuvotteluiden aikana. Kolmen v-kirjaimen Suomi – Suomi on vanheneva, velkaantuva ja verottava maa. Kuka sellaiseen näkymään uskaltaa investoida? Näin metsäteollisuusyrityksiä edustavan Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen luonnehtii Suomea. Hänen mielestään ei pidä puhua vain paperitehtaiden sulkemisesta, vaan siitä, houkuttaako Suomi metsäteollisuuden kasvavan bisneksen investointeja, joissa terästä ja muovia korvataan puulla ja muun muassa kartongille keksitään uusia käyttötarkoituksia. – Paino- ja kirjoituspaperin menekki laskee ja supistuvan bisneksen tehtaita suljetaan maailmassa. Se on pudotuspeliä eri maiden ja tehtaiden välillä, mutta vähintään yhtä tärkeää on, mihin kasvubisneksen investoinnit sijoittuvat, Jaatinen sanoo. ”Verot maksaa lopulta teollisuus” Timo Jaatinen pitää Suomen ongelmana liian suurta julkista sektoria ja liian suuria julkisia menoja. Ne kasvattavat verokuormaa. – Tehdas, joka valmistaa tuotteensa suomalaisista raaka-aineista Suomessa, kohtaa autoveron, polttoaineveron, sähköveron, työn veron... Kaikki nämä verot kiertyvät lopulta teollisuuden maksettavaksi. Dieselveroa korotettiin jälleen elokuussa, mikä maksaa metsäteollisuudelle keskellä koronakriisiä 20 miljoonaa. Jaatinen paheksuu, että Suomessa ei haluta lisätä ostovoimaa keventämällä verotusta, vaan parantamalla palkkoja. – Syntyy liian iso kuorma liian pienelle joukolle kantaa. ”Minkä uudistuksen Suomessa saa läpi?” Jaatisen mielestä Suomen kilpailukykyä koskevan keskustelun ongelma ei ole puheen eikä edes faktojen puute, vaan se, että ei kyetä tekemään päätöksiä. Hän vastuuttaa tästä työmarkkinaosapuolia ja pirstaloitunutta poliittista päätöksentekoa. – Se tuottaa päätöksiä, jotka eivät ole kenenkään mieleen. Mikä iso uudistus Suomessa on mahdollista saada läpi? Strategioita ja selvityksiä kyllä tehdään – nykyhallituksellakin on niitä yli 170 – mutta niitä pitäisi pystyä myös toteuttamaan. Yrityksissä osataan lukea hallitusohjelmaa: minkä näkymän se lupaa? Hänen mukaansa teollisuudelle olisi oikea viesti nyt se, että Suomessa sitouduttaisiin johdonmukaisesti tekemään kilpailukykyä lisääviä päätöksiä, eikä sille vastakkaisia päätöksiä tehtäisi lainkaan. – Nyt viesti on kuitenkin se, että elvytetään ja sitten nostetaan veroja. Jaatinen sanoo, että kilpailukyvyn parantaminen on kuin juoksuharjoittelua: ei riitä, että käy kahdesti lenkillä ja ottaa sitten sipsipussin esiin. – Suomen kilpailukyky on mennyt ainakin kymmenen vuotta trendinomaisesti taakse päin, hän sanoo ja epäilee, että hallituksen päätös alentaa sähköveroa maksatetaan teollisuudella nostamalla jotakin toista veroa. ”Minä sanon, että kaikella on merkitystä” Kaipolan tehtaan mahdollinen sulkeminen vie Suomen taloudelta kerrannaisvaikutuksineen jopa 400 miljoonaa euroa vuodessa. Se on paljon elinvoimaa – sama kuin kolmen Marimekon vuotuinen liikevaihto. – Siksi kustannusten nousua täytyy kaikin keinoin hillitä. Kaipolan sulkemisaikeista on syytetty paperiteollisuuden työntekijöiden korkeaa palkkatasoa, mutta UPM on itsekin ilmoittanut sulkemisaikeen johtuvan sanomalehtipaperin kysynnän laskusta. Eikö siis ole se ja sama, tienaako paperitehtaan työntekijä vähän enemmän tai vähemmän? – Ay-liike sanoo, ettei palkoilla ole merkitystä. Poliitikot sanovat, ettei veroilla ole merkitystä. Metsänomistajat sanovat, ettei puun hinnalla ole merkitystä. Minä sanon, että niillä kaikilla on merkitystä, Jaatinen vastaa. "Pääsikö metsäteollisuus enää Säätytalolle?” Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala kertoo paperiteollisuuden työntekijöiden olevan metsäteollisuuden työnantajien kanssa samassa rintamassa, kun ajetaan sähköveron, päästökaupan, polttoaineveron ja muiden teollisuutta rasittavien kustannusten alentamista. Hän kuitenkin lisää, että viime kädessä tehtaiden sulkemisessa on kyse paperin kysynnän laskusta, eikä Suomen hallituksen teoista kilpailukyvyn hyväksi. – Metsäteollisuus haluaa ulkoistaa yhtiöiden ongelmat Suomen valtion ongelmiksi, Vanhala sanoo ja kysyy, onko metsäteollisuus epäonnistunut etujensa esillä pitämisessä. – Kun Säätytalolla tehtiin viimeksi hallitusohjelmaa, montako metsäteollisuuden edustajaa siellä kävi? Väitän, että nolla. Mikä on, etteivät he enää pääse porstuasta sisään? Vanhala epäilee, että jos sähköveroa, väylämaksuja, polttoaineveroja ja teollisuuden muita maksuja alennetaan, lisäävätkö ne investointeja Suomeen. – Ilmoittavatko Jussi Pesonen , Björn Wahlroos ja muut johtajat silloin investoivansa Suomeen? Töitä puolta pienemmällä porukalla Petri Vanhala huomauttaa, että vuoden 2006 jälkeen paperitehtaiden työntekijöiden määrä edelleen toiminnassa olevissa tehtaissa on puolittunut ja samalla palkkapotti pienentynyt. – Siksi UPM haluaa puhua yksilön palkasta eikä enää palkkapotista. Työnantaja on puristanut palkankorotuksiin kuluneen summan vähentämällä tehtaista väkeä. Vanhala muistuttaa, että metsäteollisuudella menee Suomessa myös hyvin. Esimerkiksi Äänekosken sellutehdas on metsäteollisuuden historian kallein investointi Suomeen ja Stora Enso aikoo sammuttaa Oulussa paperikoneen, mutta kääntää sen kartonkikoneeksi. Kolumni Me puhumme sähköautoista ja sukupuolesta, mutta kuka enää puhuu teollisuudesta ja niiden työpaikoista? Lihansyönti, sähköautot, sote, maahanmuuttajat ja monet muut aiheet ovat vallanneet päähuomion julkisessa keskustelussa. Teollisuuden kilpailukyvystä ja työpaikkojen turvaamisesta on puhuttu enää kovin vähän. UPM harkitsee sulkevansa Jämsän Kaipolan paperitehtaan. Jos ja kun aie toteutuu, työpaikkansa menettää 450 ihmistä, ja välillisesti 1 500. UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen avoin kirje herätti vilkkaan keskustelun suomalaisen paperiteollisuuden ja muun teollisuuden kustannuksista. Pesosen mukaan teollisuuden kilpailukykyä rasitetaan liiaksi. Hän nosti tästä esiin kolme esimerkkiä: raskaaseen liikenteeseen kohdistuva dieselvero, teollisuuden sähkövero sekä paperiteollisuuden palkkojen ja työajan kehitys. Pesosen ulostulon virittämä keskustelu juuttui tuohtuneeksi juupas–eipäs-asemasodaksi siitä, ansaitseeko paperiteollisuuden työntekijä liikaa. Toivoisin, että sen sijaan aidosti keskusteltaisiin Pesosen esiin nostamista seikoista ja siitä, pitääkö ja voidaanko niille tehdä jotain. Keskustelu kulkee paljolti sivupoluilla, jos puhutaan vain paperitehtaan työntekijän palkasta, sillä perimmältään Kaipolan tehtaan sulkemisaikeissa on kyse sanomalehtipaperin menekin pysyvästä laskusta maailmalla. Paperitehtaan työntekijän palkasta kiistelyn sijaan pitäisi olla todella kiinnostunut siitä, mitkä ovat Marinin hallituksen –  ja usean sen viime aikojen edeltäjän –  pyrkimykset ja teot sen hyväksi, että teollisuudella ja muilla yrityksillä on kaikkineen hyvät syyt asettua, pysyä ja menestyä Suomessa. Miten toteutuu Suomen teollisuus- ja elinkeinopoliittinen linja? Julkisen keskustelun kiinnostuksen polttopisteessä on viime kuukaudet luonnollisesti ollut koronakriisi, ja muut asiat ovat jääneet vähälle huomiolle. Mutta jo ennen koronaakin yhteiskunnallisen kiinnostuksen päähuomio pyöri muissa aiheissa kuin teollisuuden ja elinkeinoelämän kilpailukyvyssä ja toimintaedellytyksissä. Me puhuimme ilmastonmuutoksen vuoksi sähköautoista ja lihansyönnistä. Me puhuimme maahanmuuttajista. Me puhuimme muunsukupuolisten oikeuksista ja me too -kampanjasta. Me puhuimme sote-uudistuksesta. Me puhuimme perussuomalaisten suosion kasvusta. Me puhuimme Donald Trumpista . Tärkeitä aiheita kaikki nekin, mutta mopen osalle jäi julkisessa huomiossa se, miten Suomessa turvataan teollisuuden ja muun elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja työpaikat. Kun Marinin hallituksen ilmastokokous päätti alentaa Suomen teollisuuden sähköveroa, sitäkin päätöstä tarkasteltiin enemmänkin ilmastopoliittisesta kuin elinkeino- ja työllisyyspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on pieni ja sivussa. Siksi sen on todellakin pidettävä huoli siitä, että se säilyy vetovoimaisena ja kilpailukykyisenä. Minna Ala-Heikkilä