Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Jenni Multisillan esikoisromaanissa noitarummun sitkeä pärinä kaikuu menneisyydestä

Kirjat Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee. Like 2020. 420 s. Nuoren, kauniin Saaran viheliäinen fitness-elämä on keskiössä tyylikkäässä esikoisromaanissa, joka teki porilaissyntyisestä Jenni Multisillasta (s. 1992) kirjailijan maaliskuun alussa. Yksi teistä kuolee on dekkari, jossa tapahtumat kiihtyvät hitaaseen crescendoon ennen jännittävää loppuratkaisua. Kansallisella tasolla fitnessissä kilpaillut Saara tuntee syömisistään jatkuvaa huonoa omaatuntoa. Laji on tauolla, mutta hän silti haaveilee sitkeästi paluusta treenien ja ruokavaa’an ääreen. ”Muodot ovat palautuneet lantiolle ja olkapäihin. Mekon olkaimeton yläosa jättää lihaksikkaat käsivarret paljaiksi. Dieetillä kyynärvarsista pullottaneet suonet ja lihassäikeet eivät enää erotu. Fitness-Saara näyttää tällä hetkellä terveeltä, normaalipainoiselta naiselta. Sen on riitettävä. Kukaan ei enää kontrolloi minua. Silti mietin, mitä Anna sanoisi, jos näkisi minut nyt.” (s. 12) Ihmissuhteet ovat Saaralle vaikeita. Ne toistavat samaa kaavaa: ennemmin tai myöhemmin Saara hylätään, jätetään ja unohdetaan. Nuoren naisen itsetunto on heikko kuin hopealanka. Vaikein suhde on parhaan ystävän Annan kanssa. Yhdessä he jakavat kymmenen vuoden takaisen hirvittävän salaisuuden, joka on pilannut molempien elämän. Mikä salaisuus on? Ja mistä Saara kokeekaan voimakasta syyllisyyttä? Lapin samaanien käyttämä noitarumpu tulee Multisillan romaanissa vastaan tämän tästä. Se muistuttaa tyttöjen spiritistisistä leikeistä, jotka nuoruudessa tuntuivat manaavan piiloisia henkiä esiin. Kun vuosia myöhemmin Saara käy taisteluun kiloja ja huonoa kuntoa vastaan kuntosalilla, samainen rumpu pärisee hänen päänsä sisällä taukoamatta. ”Sydämeni on muuttunut noitarummuksi, tasainen rytmi hakkaa hakkaamistaan, rumpu takoo eteenpäin ja on jatkettava, jatkettava. Enää ei voi kääntyä takaisin.” (s. 22) Pääosa Multisillan romaanin tapahtumista tapahtuu Lapin maisemissa Luurämeellä, joka on Saaran ja Annan kotiseutua. Aikuistunut Saara vedetään vasten tahtoaan etelästä Luurämeelle vetämään retriittiä sekalaiselle ihmisryhmälle. Samalla hän pohtii tuskaisesti kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Elise, yksi hänen parhaista ystävistään, kuoli onnettomuudessa – vai oliko kyseessä sittenkään onnettomuus? Romaanissa seurataan tämän tästä Saaran, Annan ja Elisen ajautumista anoreksian kurimukseen. Huoltajat ovat neuvottomia, kun tytöt kieltäytyvät syömästä ja nääntyvät nälkäkurjiksi. Yksi teistä kuolee on naisromaani alusta loppuun. Vanhemman sukupolven naiset (Tiina ja Minna) antavat nuorempien vallata estradin kokonaan. Romaanin kaksi mieshenkilöä, Anton ja Aleksi, ovat lähinnä statisteja, jotka ihmettelevät tyttöjen hömpötyksiä. Hieman ennen puolta väliä romaanin tempo heikkenee yhtäkkiä kuin sydäntautipotilaalla. Kertoja alkaa toistaa samaa kehää yhä uudelleen, jossa Saaran tuskainen mieli menneisyyden haamujen, ristiriitaisen Annan, puoleensavetävän Aleksin ja Elisen kuoleman kanssa kehittyy lähes vainoharhaiseksi. Voiko tällaisesta seurata hyvää loppua? Puuduttava ihmissuhderuletti Annan, Elisen ja Aleksin välissä kestää kolmatta sataa sivua. ”Tunnen itseni äkkiä hyvin pieneksi. Anna on onnistunut kiteyttämään elämäni sisällön lähes täydellisesti, luonut siitä juuri sellaisen turhamaisen kiiltokuvan, jolta sen olen halunnutkin näyttävän.” (s. 400) Kuolleita oravia, revittyjä päiväkirjansivuja, selittämättömiä onnettomuuksia, kummitusmaisia henkiolentoja. Aavemainen Luuräme vaikuttaa nielevän ihmisiä kuin nälkäinen villipeto. Kauhuromaanissa ei ole huumoria edes nimeksi. Toistosta huolimatta romaanissa on tuore meininki. Kirjailija ei pyörittele kauhukirjallisuuden kliseitä vaan on keksinyt omaperäisiä ratkaisuja. Vuodesta 2011 Vaasassa asunut Jenni Multisilta on kauppatieteiden maisteri, yrittäjä ja joogaopettaja. Hän on menestynyt tankotanssijana ja toiminut myös alan ohjaajana. Omaperäinen esikoisromaani säilyttää valitun tyylinsä hienosti loppuun saakka. Kirjailija on onnistunut myös rakentamaan toimivia vuoropuheluja eri sukupolvien välille. Kielelliset rekisterit vaihtelevat uskottavasti. Huonotuulisina tyttöhenkilöt puhuvat rumia kirosanoja säästelemättä. Multisilta hallitsee myös autenttisen miljöökuvauksen.