Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Jokaisella työpaikalla on omat virtaheponsa – ne poistuvat vain puhumalla ja kohtaamalla

Työn päivän kunniaksi on hyvä puhua johtamisen vaikutuksesta työyhteisöön ja –ilmapiiriin. Sain inspiraation terapeutti Tommy Hellstenin klassikosta ’Virtahepo olohuoneessa’ ja sen jatko-osasta ’Virtahepo työpaikalla’.  Virtahepo kuvaa, miten työyhteisössä käsitellään kipeitä ja vaikeita aiheita eli kohdataan virtahevot. Jokainen kohtaa työuran aikana hyvää ja huonoa johtamista. Hyvän johtamisen tunnistaa, kun kohtaa huonoa johtamista. Hyvä johtaminen on suoraa, kunnioittavaa ja vastuunkantoa. Se heijastuu henkilöstöön ilona, tyytyväisyytenä, viihtyvyytenä, motivaationa, hyvinvointina ja moninkertaisena tuottavuutena. Huono johtaminen on hiljaa ja hitaasti hiipivä laahus, joka lamauttaa asteittain työyhteisön ja -ilmapiirin. Ihmiset pelkäävät virheitä ja vetäytyvät omiin oloihinsa. Oma-aloitteisuus, halu oppia, jakaa osaamista ja luovuus sekä työn kehittäminen kärsivät. Kaikki hoitavat hiljaa vain oman ruutunsa omissa siiloissaan. Huonossa johtamisessa voidaan erottaa työelämätutkija Pauli Juutin mukaan neljä tasoa. Ensimmäisellä tasolla oireet liittyvät huonoon ilmapiiriin ja tiedonkulkuun. Tämä on tyypillistä monille työyhteisöille. Asiat ovat korjattavissa. Toisella tasolla oireet liittyvät epäluottamukseen. Johtaja ei tue eikä luota alaisiinsa. Alaiset eivät kunnioita johtajaansa. Lukkiutuneesta tilanteesta ei voi puhua eikä keskustella. Johtajan esimiehet eivät puutu asioiden kulkuun tai eivät tiedä työyhteisön ongelmista. Kolmannella tasolla työyhteisön organisaatiokulttuuri vääristyy. Negatiiviset tunteet ja pahoinvointi yleistyvät. Se ilmenee sairastumisina, pitkinä poissaoloina, työuupumuksena tai vaihtuvuutena. Vain johtajan sisäpiirin suosikkeja kuullaan kunnes hekin joutuvat yksi kerrallaan epäsuosioon. Neljäs, ja haastavin taso liittyy esimiehen persoonallisuuteen. Tilanne on vaikea, jos johtaja on empatiakyvytön tai asemansa vuoksi joko vapaa kritiikistä tai ei kestä kritiikkiä. Käyttäytyminen on ennakoimatonta. Ongelmatilanteissa haetaan ratkaisujen sijaan syntipukkeja. Miltei jokaiselta työpaikalta löytyy omat virtaheponsa. Virtahevot poistuvat vain puhumalla ja kohtaamalla. Muuten jumiudutaan kierteeseen, jossa ongelmiin turrutaan, mukaudutaan, etsitään kiertoteitä tai vaietaan. Jälkimmäinen johtaa työyhteisön krooniseen pahoinvointiin. Työpaikan myrkyttävät epäkohdat tiedetään, mutta tilanteeseen ei ole välineitä puuttua. On helpompi hakeutua toisiin tehtäviin. Tarinan opetus on, ettei kaikki viisaus asu kulmahuoneissa. Timo Aro Kirjoittaja on Suomen johtava muuttoliiketutkija ja valtiotieteiden tohtori.