Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Porilaislähtöinen Eveliina Talvitie kirjoitti esikoisromaanin, josta puolet sijoittuu ankeaan porilaiseen kerrostalolähiöön

Kirjat Eveliina Talvitie: Kovakuorinen. Into 2019. 231 s. ”Herätys, prinsessa Ruusunen. Pakko ehkä tässä kohtaa muistuttaa, että sun prinssi on naimisissa. Mutta ei juututa siihen.” (s. 114) Porilaissyntyinen Eveliina Talvitie (s. 1970) kirjoittaa esikoisromaanissaan Kovakuorinen nuorista naisista, joilla menee välillä kovaa ja kolkosti. Sitten fokus siirtyy Helsinkiin, jossa vauhti kiihtyy pysähtyäkseen äkisti ja ennalta arvaamatta. Romaanin alussa ollaan päähenkilöiden Eevan ja Miran lapsuusajassa vuodessa 1979. Kovia kokeneet tytöt panevat hanttiin kaikille hartaasti ja lupia kysymättä. Eeva ja Mira leimataan häiriintyneiksi. Onko se kohtalo vai ympäristön tulosta? Eveliina Talvitie on henkeen ja vereen porilainen muija – myös kaunokirjailijana. Puolet romaanista sijoittuu ankeaan porilaiseen kerrostalolähiöön. Siellä varttuneiden tyttöjen välinen ystävyys kestää läpi vuosikymmenten, vaikka miljöö vaihtuu pääkaupunkiseudun teatteripiireihin. Sinänsä vino sattuma, että kuluneelle keväälle on mahtunut kaksi porilaista kerrostaloelämää kuvaavaa romaania. Hanna-Riikka Kuisman kiitetyssä Kerrostalo -romaanissa esiintyy samanlaista inhorealistista miljöökuvausta kuin Kovakuorisessa. ”Eeva ei halunnut ajautua lapsuuden käytäville, keittiöihin eikä olohuoneisiin eikä varsinkaan sen yhden asunnon eteisen lattialle, jossa karkotettiin pimeyttä ja leikittiin liikaa nalleilla.” (s. 40) Eevan mielenvikaisuuteen kertoja syventyy useilla tasoilla. Jo tyttösenä Eeva ikävöi usein sellaista, mitä ei ole olemassa. Kun hän rakastuu ukkomieheen, jota ei voi saada, mielikuvitus lähtee laukkaamaan yllättäviä polkuja. Talvitie on aiemmin tehnyt monenlaisia viestintähommia muun muassa Yleisradiossa, Satakunnan Kansassa ja Perheyritysten liitossa. Hän asuu ja kirjoittaa nykyisin Tallinnassa. Talvitien tietokirjoja on ilmestynyt kahdeksan kappaletta, joista kaksi on tunnettujen poliitikkojen elämäkertoja ja neljä feminismikirjoja. Kovakuorinen on oikeastaan Talvitien yhden naisen feministisen ristiretken kaunokirjallinen avaus, hartaasti Virginia Woolfin hengessä tuotettu. Kirjailijan mieliaihe, hyvä tai huono nainen, on jälleen suurennuslasin alla. Kertoja kurkistelee ahkerasti naiseuteen liittyvien sitkeiden myyttien taakse. Romaanin puolivälissä kaikki romahtaa kuin korttitalo. Eeva löytyy tutkintovankeudesta ja mielentilatutkimuksesta. Mitä hän on mennyt tekemään ja miksi? Talvitien lakoninen kerronta on hyvin koskettavaa. Kirjailija on osannut sanoittaa ankean lapsuuden kipupisteitä, nuoren seurustelun herkkyyttä ja eri sukupolvien säkenöiviä tapaamisia. Mielenvikaisuuden vainoharhoista ja hallusinaatioista puhumattakaan. Eevasta tulee isona kulttuuritoimittaja. Hänen vastapoolinsa on näytelmäkirjailija Armas Kallio, moderni ja maskuliininen sovinisti. Itsetunto-ongelmainen mies saa kiepautettua itselleen Miran, mutta haaveilee Eevasta kuin valloittamattomasta vuoresta. Hullulla ajatuksella on mielettömät seuraukset. Kirjailija ruoti kotikaupunkinsa hyviä ja huonoja puolia jo teoksessaan Miksi helvetissä minusta tuli feministi? (2017). Välillä Eevakin poikkeaa Porissa tuttujen luona. Kun vierailun päättyessä Helsingin-bussi kaartaa poliisilaitoksen ympyrästä kohti kakkostietä, hän kokee sekä helpotusta että kaipausta. Suruvoittoinen romaanikerronta tiivistyy loppua kohti kuin jääpuikko. Rumat kohtalot vangitsevat huomion hengästyttävästi. Ilon aiheita on vähemmän kuin tähtiä taivaalla. Eevan päiväuniin ja viikatetansseihin ei ole helppo samastua. Eipä taida olla tarkoituskaan.