Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Minkälaista toimintakulttuuria viestintä varhaiskasvatuksesta välittää?

Porin varhaiskasvatusyksikkö ohjeisti päivähoitoon osallistuvien lasten vanhempia julkisesti. Satakunnan Kansan artikkeli (17.9.20) nostaa esille lapsille ja lasten huoltajille kuuluvasta lakisääteisestä oikeudesta nurjan puolen. Uutisointi koskee sitä, että lapsen huoltaja on ilmoittanut lapsen osallistuvan kyseisenä . päivänä varhaiskasvatukseen, mutta jostakin syystä lapsi ei ilmestykään päiväkotiin. Tai että lapsi tuodaan päiväkotiin, vaikka etukäteen tehtävä ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty. Varhaiskasvatusyksikön päällikkö Ritva Välimäen mukaan ”kurittomien” joukossa on muun muassa juuri varhaiskasvatuksen aloittaneiden lasten vanhempia. Ilmoitusvelvoitekäytäntö ei ole vielä heidän tiedossaan. Kysyn, olisiko tämä ohjeistus voitu hoitaa positiivisemmalla tavalla ilman syyllistävää julkisuutta? Varhaiskasvatuslain ja valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman säädökset ja henki edellyttävät varhaiskasvatuksen toimintakulttuurilta yhteisöllisyyttä ja osallistavaa otetta. Tämän tulee toteutua suhteessa sekä lapsiin että lapsen huoltajiin. Paikallisen kuntakohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman (Vasu) tehtävä on linjata ne periaatteet ja tavoitteet, joita kuntakohtaisesti noudatetaan. Myös Porissa on kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelma ja jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä omansa. Jokaisessa päiväkodissa varhaiskasvatuksen henkilöstö laatii yhdessä lapsen huoltajien kanssa yksilökohtaiset kasvatussuunnitelmat. Tämä merkitsee aloituskeskustelua varhaiskasvatuksen ammattihenkilön ja lapsen huoltajien kesken lapsen aloitettua päiväkodissa. Yhteisesti laaditun suunnitelman toteutumista arvioidaan yhdessä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa säännöllisesti. Eikö juuri tässä aloituskeskustelussa pitäisi myös tehdä selväksi lapsen osallistumisen ilmoitusvelvollisuuteen liittyvät kysymykset. Se, että lapsi tuodaan päiväkotiin vain niinä päivinä kuin etukäteen on ilmoitettu ja että jos lapsen on ilmoitettu osallistuvan, niin häntä ei jätetä tuomatta ilman pätevää syytä. Ja sovitaan myös tavoista, miten poikkeustilanteissa toimitaan. Ovathan lapsen vanhempien tilanteet arjessa hyvin moninaisia ja työtilanteet hyvinkin vaihtelevaisia. Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa, joka tarjoaa lapselle turvallisen ja virikkeellisen ympäristön. Toiminta perustuu positiiviseen pedagogiikkaan. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät lapsen oppimista, hyvää itsetuntoa ja minäkuvaa. Varhaiskasvatuksen vallitsevaa toimintakulttuuria tulee arvioida säännöllisesti, myös yhdessä huoltajien kanssa. Tämä vaatii suunnitelmallisesti ja jämäkästi johdettua pedagogista prosessia. Eivätkö siis myös nämä varhaiskasvatuksen ”hoitoaikakuriin” liittyvät kysymykset olisi osa tätä arvioivaa keskustelua? Vai onko se jostakin syystä mahdotonta toteuttaa sisäisenä keskusteluna? On hyvä miettiä, minkälainen kuva varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kulttuurista halutaan julkisesti välittää. Mietin, antoiko tässä mainittu uutisointi hoitoaikakurista todellisen kuvan varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kulttuurista. Kirjoittaja on Porin kaupunginvaltuutettu (vihr.)