Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Uimavesissä piilee levän lisäksi muita vaaroja – Suomessakin tavattu ”lihansyöjäbakteeria”, joka vaati vastikään ihmishengen Floridassa

Kesä voi joskus mennä kirjaimellisesti ihon alle. Helteiden lämmittämissä uimavesissä runsastuvat uimarien lisäksi erilaiset mikrobit ja muut eliöt, joiden kanssa pulikointi ei aina suju ongelmitta. Lämpenevään Itämereen voi päätyä trooppisilta leveysasteilta tutumpia bakteereita, ja järvissäkin on omia taudinaiheuttajiaan. Suomessa on tavattu jopa lihansyöjäbakteeriksikin sanottua mikrobia, joka vaati vastikään ihmishengen Floridassa . Vibriot ovat äärimmillään hengenvaarallisia Pitkien hellejaksojen aikana rannikolla runsastuvat esimerkiksi Vibrio -suvun bakteerit. Järviltä tämä riski puuttuu. Vibriot runsastuvat erityisesti matalissa ja lämpimissä vesissä. Matalien uimarantojen lisäksi sellaisia voivat olla esimerkiksi rantakallioille muodostuneet tyrskylammikot tai maankohoamisrannikon matalat alueet. Vibrioita koskeva tieto on vielä vajavaista, sillä neljästä tavatusta lajista vain yhteen liittyy ilmoitusvelvollisuus. Monet infektiotapaukset jäävätkin diagnosoimatta. Suvun bakteerit voivat aiheuttaa korvatulehduksia ja vatsaoireita, mutta merkittävin riski syntyy vibrioiden päästessä ihon alle tai verenkiertoon esimerkiksi haavojen kautta. Pahimmillaan vibrioista voi saada vakavan yleisinfektion, joka uhkaa jopa yleiskunnoltaan heikentyneiden henkeä. Juuri näin kävi Floridassa, jossa perussairas henkilö kuoli uimavedestä saamaansa Vibrio vulfinicus -infektioon. Samaa bakteeria on tavattu Suomenkin meri- ja murtovesissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huomauttaa, että varsinkaan riskiryhmiin kuuluvien ei kannata uida rannikolla eikä etenkään silloin, jos iholla on esimerkiksi haavaumia. Sinilevät on syytä ottaa vakavasti Viime päivinä roimasti runsastuneet sinilevät tai oikeammin syanobakteerit ovat jo monelle tuttuja. Sinilevät on syytä ottaa vakavasti, sillä pahimmillaan hermo- ja maksamyrkyt ovat varsinkin juotuna tai hengitettynä vaarallisia. Parin päivän sairastelun sijasta edessä voi olla sairaalareissu tai äärimmillään hengenvaara. Vakavimmat riskit eivät tosin liity uimiseen, vaan myrkyllisen veden käyttämiseen löylyvetenä. Syanobakteerit eivät kuitenkaan ole alkuunkaan ainoa kesäisten luonnonvesien riski. Tämäkin soppa kuuluu niihin, jotka sakenevat ilmastokriisin mukana. Noroviruksia, kolibakteereja ja enterokokkeja Tavallisempia tuttavuuksia rannoilla ovat ovat suolistoperäiset mikrobit, kuten norovirukset, kolibakteerit ja enterokokit. Niiden määrä voi runsastua erityisesti silloin, jos käymälähygienia on huonoa. Mikrobipäästöjä voi tulla myös jätevesistä joko suoraan tai laskuojan kautta. Jos mikrobeja pääsee veteen ja olosuhteet ovat niille hyvät – jos esimerkiksi vesi vaihtuu huonosti ja uimareita on paljon – voi seurauksena olla kokonainen vatsatautiepidemia. Esimerkiksi norovirus tarttuu myös helposti uimarista toiseen. Karjan lantakin voi olla mikrobiriski Uimavedessä voivat runsastua myös muut epidemioita aiheuttavat virukset, kuten suolistotulehduksia aiheuttava ja Suomessa myös talousveden kautta epidemioita aiheuttanut sapovirus. Joillekin rannoille päätyy eläinten lantaa esimerkiksi silloin, jos nautakarja laiduntaa rannassa tai vesistöön pääsee suoraan valumia eläintilalta. Jos uimari sattuu tällaisessa vesistössä nielemään vettä, voi mukana tulla muun muassa vatsaoireita aiheuttavia kampylobakteereja, kolibakteereihin kuuluva EHEC tai rajuakin vesiripulia aiheuttava Cryptosporidium . Loismadon toukka kiemurtelee ihon alle Mikrobien lisäksi uimarien seuralaisina voi olla eläimiin liittyviä harmeja. Elintavoiltaan erikoisimpiin kuuluu järvisyyhy eli uimarinkutka, joka nimestään huolimatta voi runsastua sisävesien lisäksi lämpimässä ja matalassa merivedessä haitaksi asti. Järvisyyhyn kiusallinen kutina ei ole pelkkää ärsytystä, Oireiden syynä ovat Cercaria ocellata -imumadon tai sen lähilajien toukat, jotka ovat lähteneet liikkeelle väli-isäntinä toimineista vesikotiloista. Ihmisessä ne tunkeutuvat ihon pintakerroksen eli orvaskeden sisään. Ihmiseen päätyminen on toukille kohtalokas virhe, ja ne kuolevat muutamassa tunnissa. Nisäkkään sijaan toukkien päämääränä on päästä vesilintujen verisuonistoon, jossa ne elävät ja parittelevat. Linnun ulosteissa imumadon munat päätyvät veteen ja niistä kuoriutuvat toukat edelleen kotiloihin. Vaikka ajatus ihon alla kiemurtelevista toukista on helposti sietämätön, selviävät monet tunkeutujista ilman kutinaa kummempaa. Osa uimareista saa sen sijaan allergiatyyppisiä oireita voimakkaasti kutiavine näppylöineen. Järvisyyhyn ikävä puoli on se, että siedätys ei toimi, vaan oireet pikemminkin pahenevat toistuessaan. Hämähäkki voi purra, mutta juotikas tuskin iskee Luonnonvesissä elävien isompien selkärangattomien joukkoon mahtuu uimaan, ellei pode erityistä ötökkäkammoa. Ihmiselle haittaa aiheuttavia eläimiä on vain pari, ja niidenkin riski on hyvin pieni. Yksi yllättävimmistä lienee vesihämähäkki. Sitä sanotaan ainoaksi Suomessa eläväksi hämähäkiksi, joka voi kunnolla puraista ihmistä. Vahvojen leukojen lisäksi vesihämähäkillä on myrkkyä, joka aiheuttaa ihmiselle vähintään puutumisen tyyppisiä oireita, joskus ampiaisen pistoon verrattavaa kipua tai kuumotusta. Vesihämähäkki puree kuitenkin ihmistä vain tultuaan ahdistetuksi. Tarpeeksi huonolla tuurilla se käy, jos vesihämähäkki joutuu esimerkiksi uimavaatteiden alle. Juotikkaitakin vesistä löytyy, joskin kyse on lähes poikkeuksetta lajeista, jotka eivät ime verta. Vanhan kansan iilimato eli verijuotikas on nimittäin kuollut lähes sukupuuttoon. Verijuotikkaita löytyy enää Ahvenanmaalta ja joistakin yksittäisistä vesistöistä lounaisimmassa Suomessa. Monet harmit kertovat uimavesistön tilasta Osa uimaveden biologiaan kätkeytyvistä riskeistä kertoo vesistön tilasta. Sinilevien massaesiintymät keskittyvät selkeästi, joskaan eivät pelkästään, rehevämpiin vesiin. Myös kalaston rakenteella, erityisesti sinilevää syövää eläinplanktonia saalistavien kalojen runsaudella on merkitystä. Vesistöjen rehevöityminen kasvattaa monien muidenkin bakteerien riskejä. Mitä ravinteikkaampaa vesi on, sitä runsaslukuisemmiksi bakteerimassat voivat kasvaa. Suolistobakteerit voivat kertoa lisäksi jätevesipäästöistä tai huonosti hoidetusta käymälähygieniasta uimarannalla. Lähteenä voi olla myös vesistöön laskeva oja tai joki, tai huonosti hoidetut kesämökkien jätevedet. Järvisyyhyn esiintyminen sen sijaan ei riipu vesistön tilasta. Oleellista ovat muut olosuhteet, kuten vesilintujen ja kotiloiden runsaus, mutapohja ja sopiva vesikasvillisuus Mikrobiasiantuntijana konsultoitiin erikoistutkija Tarja Pitkästä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vesimikrobiologian laboratoriosta.