Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilainen Pauliina Tuomi katsoo päivittäin tunteja tv:tä, ja hänellä on tosi-tv:stä mielipide: ”Välillä tuntuu, että katsojia pidetään tyhmempinä kuin ovat”

Kutsuvaa, provosoivaa ja ärsyttävää. Muun muassa näillä sanoin Porin yliopistokeskuksen tutkijatohtori Pauliina Tuomi , 38, kuvailee nykypäivän lineaarista tv-viihdetarjontaa. Jos Tuomi saisi päättää, televisio-ohjelmia tuottavien yhtiöiden toimintaa ohjaisivat eettiset ohjeet. – Telkkariin tuupataan ylhäältä päin todella värikästä sisältöä, mutta harvoin kysytään, kuka näitä tekee tai miksi näitä tehdään. Tuomi viettää päivittäin tunteja kotisohvallaan kaukosäädin kädessä, mutta ei pelkän viihteen vuoksi, vaan tutkimuksen. Hän tekee parhaillaan postdoc-tutkimusta provokatiivisesta mediasta ja televisiotuotannoista, joka yksinkertaisimmillaan tarkoittaa mediasisältöjä, jotka ovat jollakin muotoa yleisiä arvoja, normeja ja jopa moraalikäsityksiä ravistelevia. Aihe on Tuomelle tärkeä, sillä hän ei halua purematta niellä kaikkea, mitä viihteen kuluttajille tarjotaan. – En pysty oikein enää katsomaan televisioviihdettä vain ohjelmina. Niiden kuluttaminen ei ole minulle koskaan puhtaasti viihteellistä, sillä tutkijan laseja on vaikea riisua pois. Tuomen postdoc-tutkimuksen keskiössä on yhteiskunnan viihteellistyminen. Hän sanoo provosoivuuden olevan nykyään hyvin läpinäkyvää. – Välillä tuntuu, että kuluttajia ja katsojia pidetään tyhmempinä kuin ovat, sillä osa tarjonnasta on paikoin täysin alta lipan. Viihdemaailmassa vallitsee tietynlainen puhtoisuuden illuusio: tuotanto puhuu ja perustelee kaiken aina itselleen edukkaasti. Puhtoisuuden illuusio näyttäytyy Tuomen mukaan niin, että hyvin raflaavia televisioformaatteja perustellaan hyvillä aikeilla. Hän mainitsee esimerkkinä tv-sarjan Lapsi tuntemattoman kanssa , joka sai aikaan valtavan kohun jo ennen ensimmäistäkään jaksoa. – Tuotanto perusteli ohjelman tekemistä hyvällä tarkoituksella: annetaan lapsettomille mahdollisuus vanhemmuuteen. Kaikkien tällaisten sarjojen kohdalla on kuitenkin syytä pohtia, onko perimmäisenä tarkoituksena oikeasti auttaa ihmisiä vai käyttää heitä hyväksi viihteen nimissä. Hyväksyntää haetaan myös käyttämällä asiantuntijoita, kuten esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. – Eksperttien tuominen mukaan on hyvin laskelmoitua, sillä haetaan hyväksyntää. Vaikka Tuomi suhtautuu nykypäivän televisiotuotantoihin kriittisesti, hän muistuttaa, että asioissa on aina kaksi puolta. Vastuu sisällöistä ei ole pelkästään tuotannolla, vaan myös katsojilla itsellään. – Ydinkysymys on, millaista ainesta me vaadimme ja sen seurauksena pyöritämme viihteen polttoaineena? Nykyihminen on turtuneempi ja tarvitsee uusia impulsseja kiinnostuakseen, mikä pakottaa tekijät kehittämään jatkuvasti uutta. Hän sanoo ilmiön olevan syynä siihen, että viihteessä mennään aina vain pidemmälle. – Jos aikoinaan tehtiin sarjoja sokkotreffeistä, nykyään televisiossa nähdään sokkotreffejä pimeässä, alastomana ja alastomana viidakossa. – Ymmärrän, ettei kannata tehdä ohjelmaa, missä kudotaan sukkaa. Sillä on kuitenkin merkitystä, millä maulla ohjelmia tehdään. Tuomi toteaa katsojan olevan lopulta se taho, joka päättää, mikä menee läpi viihteen nimissä. – Nykypäivän viihdekentällä tasapainoilu ei ole helppoa. Tekijöiden pitää koetella rajoja ja tuottaa mahdollisimman myyvää sisältöä, mutta toisaalta pitää olla varovainen. Tänä päivänä somemyrsky voi kaataa kokonaisen tuotannon. Ohjelma voi saada paljonkin kritiikkiä osakseen, mutta silti menestyä katsojalukujen valossa. Tuomi uskoo syynä olevan, että välillä ihmiset haluavat ärsyyntyä. – Jos joku ohjelma tai viihteen muoto ärsyttää, miksi silti kulutat sitä? Viihteellä halutaan saada aikaan reaktioita ja ärsytys on yksi niistä. Toki on hyvä muistaa, että myös laadukkaita ja rentouttavia sisältöjä on tarjolla. Yksi Tuomen tutkimuksen teemoista on true crime -ilmiö, josta hän sanoo kiinnostuneensa jo nuorena. Kasvava ilmiö on lisännyt tosielämän rikoksiin pohjautuvia sisältöjä. Keskusteluissa nousee usein esiin huoli genren eettisyydestä. – Aina kun tehdään true crime -tarjontaa, ollaan harmaalla alueella. Monilla rikoksilla on uhreja ja uhreilla omaisia. Tuotannon valinnat ratkaisevat, onko lopputulos faktoihin pohjautuvaa asiasisältöä vai väritettyä dokudraamaa. Tuomi sanoo tv-dokumenttien arvostuksen kärsineen inflaation vuosien aikana, muun muassa juuri true crimen vuoksi. – Aiheesta kuin aiheesta voi tehdä myös asiallisen dokumentin, mutta niin sanotut shokkidokumentit ovat syöneet genren uskottavuutta. Tv-tuotantojen lisäksi Tuomi keskittyy tutkimuksessaan mediaan. Hän kokee, että valtamediaan Suomessa voi vielä luottaa. – Toivoisin kuitenkin, että suomalaiset olisivat kriittisiä eri sisältöjä kuluttaessaan. Itsellä skeptisyys on kai vähän sisäänrakennettua, koska pohdin aina, mitä asioissa on taustalla. Hän mainitsee esimerkkinä mediatalojen ja tv-formaattien yhteistyön. – Olen kokenut tämän hieman korostuneen viime aikoina. Esimerkiksi tiettyyn konserniin kuuluvaa tv-sarjaa saatetaan ”markkinoida” vetävällä klikkiotsikolla saman konsernin lehdessä uutisena. Mediasta puhuttaessa Tuomi mainitsee myös sosiaalisen median, jonka hän sanoo olevan täysin oma lukunsa. – Samat teemat, provokatiivisuus ja katsojien kalastelu, ovat nähtävissä myös somessa. Julkisuus on muuttunut entistä sensaatiohakuisemmaksi. Yksi huolestuttavista ilmiöistä on itsemurhatapausten viihteellistyminen. Tällä hän viittaa tapaukseen, joka nousi otsikoihin syyskuussa. Tuolloin muun muassa lasten ja nuorten suosimassa Tiktok-palvelussa levisi itsemurhavideo, jota nyt muokataan ja käytetään viihteellisenä mediamateriaalina. – Tällaiseenkin sisältöön voi turtua, jos siitä tulee tavallista. Se on kauheaa ja surullista. Tämä on yksi sosiaalisen median ulottuvuuksista: siellä sensuuria ei tunneta. Tuomi tekee tutkimustaan tällä hetkellä henkilökohtaisella apurahalla ja on sitä varten osa-aikaisella tutkimusvapaalla tutkijatohtorin päivätyöstään. Päivät kuluvat pitkälti sarjojen ja sisältöjen parissa muistiinpanoja tehden. Oman mausteensa arkeen tuo 10-vuotias norfolkinterrieri. – Alleviivaisin sanan terrieri, Tuomi sanoo nauraen ja jatkaa: – Cheri on hyvä syy lähteä ulos ja liikkua. Muuten voisi jäädä sohvan pohjalle. Kysyttäessä mitä elämään kuuluu tutkimusarjen ulkopuolella, Tuomi on hetken hiljaa. – Jaa. Minulla ei ole mitään varsinaisia intohimoharrastuksia, mutta tykkään käydä aviopuolisoni Teron kanssa Ässien peleissä ja toisinaan lähden hänen seurakseen juoksulenkille. Pidän myös kokkailusta, ja kutsunkin keittiötäni välillä ”Paun köökkicorneriksi”. Tavallista elämää siis. 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta pitää myös matkailusta. He ovat kiertäneet ahkerasti esimerkiksi Amerikkaa ja Kanadaa. Uudet reissusuunnitelmat saavat kuitenkin toistaiseksi odottaa koronapandemian vuoksi. Ammatillisessa mielessä Tuomen suunnitelmat ovat selkeät, ainakin tällä hetkellä. – Tutkiminen ja tutkimustyö ovat minulle intohimo, tämä elämäntapa sopii minulle. Media ja televisio ovat aiheina lempilapsiani ja niissä riittää työsarkaa varmasti loppuiäksi. Nykyisen tutkimuksensa valmistumisaikataulusta hän ei osaa vielä sanoa, sillä tulokulmia on paljon. Maailma muuttuu koko ajan ja media ja televisio sen mukana. Tuomi pitää tärkeänä, että tutkimuksen aiheella on yhteiskunnallista arvoa. – Toivon, että työni toisi jotakin hyötyä ja vähintään herättelisi aiheeseen. Muista kuin työhön liittyvistä tavoitteistaan Tuomi ei juuri puhu, mutta yhden haaveen hän paljastaa. – Uskon, että joskus tulee se päivä, kun haluan hypätä pois tästä oravanpyörästä. Silloin haluan muuttaa maatilalle ja hankkia hevosia ja muita eläimiä.