Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Limainen setämies kasvattaa suosiotaan – en toivo sille lisää käyttöä, kuten en kukkahattutädille

Maailma on sana, ja sanoista me maailman rakennamme. Erityisesti digitaalisessa keskustelussa on parin kolmen vuoden aikana yleistynyt uusi tulokas: esimerkiksi tuoreen eduskunnan ikä- ja sukupuolijakaumaa koskevaa keskustelua ei voi seurata törmäämättä nimitykseen setämies. Mitä sana oikeastaan tarkoittaa, ja miksi se herättää niin paljon tunteita. Kielitoimiston sanakirjaan setämies lisättiin viime vuonna. Sanakirjan mukaan kyseessä on isän tai isännän veli, mahdollisesti kotona asuva ja naimaton; toisaalta keski-ikäinen, setämäinen ja asenteiltaan vanhoillinen mies. Tämä setämäisyyttä kantava merkitys on nyt yleistynyt. Isän veljeä tarkoittavana sana on mukana jo Nykysuomen sanakirjassa, joka ilmestyi 1951–1961 ja kuvaa 1900-luvun alun sanastoa. Setämiehen kielteistä sävyä ilmentää Kielitoimiston sanakirjan esimerkki Setämies yritti iskeä nuoria naisia laivan baarissa. Somekeskustelussa setämies esiintyy tutkitusti useimmin kielteisten adjektiivien kanssa : ahdisteleva, katkera, ällöttävä, limainen, säälittävä, lihava. 30 yleisimmän myötäesiintymän joukossa on vain muutama myönteinen, kuten kohtelias ja nuorekas. Yleensä on kyse iästä, ulkonäöstä ja seksuaalisuudesta. Jotkut käyttävät ylpeänä sanaa itse itsestään: setämiehet avaavat grillikauden, juhlivat rentoa elämäntyyliään, kuuntelevat musiikkia, joka on maailman parasta mutta jota jonnet eivät muista sekä iloitsevat iän tuomasta varmuudesta, jonka ansiosta ei tarvitse kallistaa korvaansa nimittelyille. Usein käyttö liittyy elämänvaiheeseen, jossa katu-uskottavuus vihdoin on vähemmän tärkeää kuin kotiuskottavuus. Vaikka itseironisia setämiehiä löytyy, sanaa käytetään loukkaamiseen ja se sattuu kipeästi. Juuri setämies on noussut esiin, koska se on nykykielen harvoja yleisiä ilmauksia, joilla voi pyrkiä kunnolla satuttamaan miestä ja vieläpä valta-asemassa ylöspäin: Harva asia ärsyttää kuin setämies, joka vähättelee nuorempiaan. Suomen sanakirjoissa on kyllä huomattavan monta miestä merkitsevää kielteistä sanaa, mutta se voi johtua kielen yleisestä mieskeskeisyydestä. Yleiskäytössä naisille on viljalti karmeita ilmauksia: suttura, harppu, haahka, huora, ämmä, eukko, riivinrauta, kukkahattutäti, lehmä. Miehen pahin nimitys on ollut äijänkäppänä – setämiehen tuloon asti. Setämies on tutustuttanut etuoikeutettuja ihmisryhmiä ensi kertaa siihen, miltä nimittely tuntuu. Vaikka on terveellistä tulla tietoiseksi siitä, miltä kielellinen vallankäyttö tuntuu, en toivo setämiehelle lisää käyttöä – kuten en kukkahattutädille. Kaikkiin leimoihin pätee sama: älä anna niitä ainakaan muille. Keskity asioihin, älä anna toisille nimiä heidän puolestaan. Kirjoittaja on Aamulehden vastaava päätoimittaja.