Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Barbien painajaisia ja ismien innoitusta: Porin Saskioiden stipendiaatit Heikki Korkala ja Miiro Valle maalaavat makeasti ja modernia taidetta mukaillen

Kuvataide Porin Saskiat ry: stipendiaattinäyttely Heikki Korkala & Miiro Valle: Rational Nonsense Owners 15.10. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11–18. Porin Saskiat ry:n valitsemien tuoreiden stipendiaattitaiteilijoiden näyttelyt avautuivat Poriginalissa. Yhdistyksen pitkäjänteinen ja kannustava palkitsemiskäytäntö ansaitsee kiitoksen ja sopii malliksi muillekin. Palkitsemisperusteitaan Saskiat eivät suuremmin avaa, mutta tällä kertaa valinta on osunut kahteen maalariin. Heikki Korkala opiskelee viimeistä vuottaan SAMK:in Kankaanpään taidekoulussa ja Miiro Valle valmistui sieltä aiemmin tänä vuonna. Molemmat ovat jo hyvissä ajoin aloittaneet aktiivisen näyttelytoiminnan, joten ihan ensikertalaisista ei ole kyse. Heikki Korkalan (s. 1995) maalauksia hallitsevat pinkki, turkoosi ja keltainen tehosteinaan riekale kultaa siellä täällä. Ylimakeudesta erottuu palmuja, lampia, satumaisia puita ja vuorella kohoava linna. Vain prinssi ja prinsessa puuttuvat. Isot maalaukset tarjoavat nähtävää eri etäisyyksiltä. Niiden lomaan on ripustettu pieniä luonnosmaisia väli-iskuja. Pari videoteosta ripsauttaa joukkoon maanisuuden maustetta, mutta itsenäisinä mediataideteoksina ne jäävät ohuiksi. Imelän ihanuuden yliannostelu kääntyy sotkuiseksi ja uhanalaiseksi. Maa järisee, hyökyaallot nousevat ja salamat iskevät. Sadunomainen ja tunteellisesti purkautuva maalaustyyli yhdistyvät taitavasti. Maailman tuho ei ole musta, se on Barbie-maailman värinen. Miiro Vallen (s. 1990) maalaukset ammentavat taidehistoriasta ja mukailevat muotokuvallisuutta. Hahmoihin liittyy tunnuskuvallista esineistöä, kuten myllynkivikauluksia tai soittimia. Musta tehosteväri toimii teatraalisesti. Aiheet tuovat mieleen roolihahmojen poseeraukset näyttämöteosten käsiohjelmissa. Teokset yhdistelevät maalausta, piirrosta, kollaasia ja tulosteita. Ne asettuvat esille perinteisesti, taulu kerrallaan, mutta toimivat niin hyvin tilallisesti, että tätä ominaisuutta soisin jopa vahvistettavan. Tyylillisesti sekoitellaan 1900-luvun ismejä. Mukana on kubistista kulmikkuutta, surrealistisia vääntymiä, dadaistisia nyrjähdyksiä ja ekspressionismia Francis Baconin (1909-1992) hengessä. Vanhahtava tunnelma johdattaa katsojaa viipyilemään modernin taiteen kulisseissa. Silti tuntuu kuin näyttely keräisi vielä rohkeutta ennen mahdollisia, yllättävämpiä taidehistorian uudelleentulkintoja.