Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Vanhustenhoidon kriisi on edelleen arkipäivää

Viitaten ministeri Kiurun (SK 29.6.) ja perussuomalaisten naiskansanedustajien (SK 4.7.) mielipidekirjoituksiin, vanhustenhoidon kriisi on todellakin edelleen arkipäivää. Sitä ei ole niin sanottu vanhuspalvelulaki parantanut eikä sitä paranna pelkkä hoitajamitoituksen nostokaan. Olen useamman kerran kirjoittanut, että hoitajamitoituksen nosto 0,7:ään on hyvä alku, mutta se ei yksistään vanhustenhoidon laatua ja tilaa paranna. On palvelukoteja, joissa 0,7 hoitajamitoitus on hyvällä tasolla ja hoitopaikkoja, joissa 0,7 ei riitä alkuunkaan. Kaikki on kiinni hoidon vaativuudesta ja hoitajamitoitus tulisikin arvioida hoidon vaativuuden mukaan. Tämä 0,7 on kuitenkin hyvä kirjata lakiin, olisi edes jonkinlainen pakollinen mitoitus. Vanhustenhoidon tilaa ja laatua pitää lähteä parantamaan myös esimies- ja johtamistasolla. Monessa paikassa pomo on piilossa kaiket päivät eikä edes tiedä mitä yksikössä/talossa tapahtuu. Esimies/johtaja luo aina omalla toimintatavallaan kunkin yksikön toimintakulttuurin. Kun asenteet ovat kunnossa, niin pomolla kuin työntekijöillä, ja hoitajamitoitus kohdillaan, niin vasta sitten voimme puhua laadukkaasta vanhustenhoidosta. Hyvät johtajat ovat esimerkkinä hoitajille. Hyvä johtaja tunnistaa työntekijöiden erityisosaamiset ja osaa hyödyntää niitä. Osallistavalla johtamisella saadaan työntekijät sitoutettua työhönsä. Pelkkä hyvä johtaminenkaan ei yksin auta, myös työntekijöiden työyhteisötaidot tulee olla kunnossa. Työvuoroon mennessään jokaisen työntekijän tulisi miettiä, miksi sinne työpaikalle menee. Pelkkä 0,7 hoitajamitoitus ei takaa hyvää vanhustenhoitoa, mikäli hoitajien asenteet ovat pielessä. Kuten Juvonen yms. mainitsevat, on myös kotihoidon hoitajamitoitukset saatava kuntoon. Eikä pelkästään mitoitukset, vaan koko kotihoitoa on uudistettava, jotta vanhukset pärjäisivät kotona. Jatkossa voisi hyödyntää esimerkiksi hoiva- ja hyvinvointiavustajia, joilla olisi aikaa ulkoiluttaa vanhuksia, lukea heille lehtiä ja muuten vaan seurustella heidän kanssaan. Vanhuksetkin ovat fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja hengellisiä kokonaisuuksia, joille ei pelkkä lääkkeiden jako ja suihku kerran viikossa riitä. Monessa kaupungissa ei ole edes palveluliikennettä, joka helpottaisi monen vanhuksen kotona asumista, kun pääsisi joskus edes kauppaan/asioille. Omaishoidon laki on porsaanreikiä täynnä. Omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa ja siksi ihmettelen suuresti, kun en ole kertakaan nähnyt/kuullut yhdenvertaisuus- tai tasa-arvovaltuutetun puuttuvan tähän asiaan. Meillä on yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, mutta se ei näköjään koske omaishoitajia. ”Tämän lain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa.” Miten on mahdollista, että esimerkiksi Naantalissa keskivaikeaa/vaikeaa muistisairautta sairastavan omaishoitaja saa omaishoidon palkkiota paljon enemmän kuin vastaavassa tilanteessa oleva kankaanpääläinen omaishoitaja? Palkkion tulisi olla samansuuruinen kaikille. Sitä se ei nyt ole, koska kunnat saavat itse päättää palkkioiden suuruudet. Rikotaanko meillä törkeästi yhdenvertaisuuslakia omaishoitajien kohdalla? Nykyinen hallituksemme ei ole luvannut puuttua omaishoitajien asemaan, näin valtiovarainministeri Vanhanen eduskunnan kyselytunnilla mainitsi. Käsi sydämelle kaikki poliitikot ja päättäjät, jaksaisitteko hoitaa 24/7 vaikeasti muistisairasta 400 euron palkkiolla, josta vielä menee verot. Eikä kyse ole pelkästään omaishoitajien palkkiosta, vaan myös heidän jaksamisestaan. Koronan vuoksi moni omaishoitaja ei ole saanut hoidettavaansa intervallijaksoille ja näin heidän vapaapäivänsä on jäänyt pitämättä. Omaishoitajia ja heidän jaksamistaan tulisi tukea kaikin keinoin, pelkkä palkkion maksaminen ei riitä. Komppaan Juvosta, Juusoa ja Reijosta, kyse on priorisoinnista, siitä miten päättäjämme haluavat verorahojamme käytettävän. Kyllä meillä on vielä paljon tehtävää ja pitkä matka siihen, että voimme puhua laadukkaasta vanhustenhoidosta. Riitta Tähtinen vanhustyön ylempi (amk), ammatillinen opettaja, Kankaanpää