Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Puhuminen työpaikan ilmapiiristä ja ongelmista voi johtaa pahimmillaan irtisanomiseen

Timo Aron kolumni (SK 1.5.) antoi paljon ajattelemisen aihetta. On hyvä, että työilmapiiriin vaikuttavista seikoista pidetään keskustelua yllä. Aihe ei vanhene koskaan. Se, että kirjoitan nimimerkillä, on myös osoitus siitä, ettei keskustelua voi käydä ainakaan julkisesti edes yleisellä tasolla ja avoimesti ilman, että työnantaja katsoo puheiden olevan itseensä kohdistuva loukkaus. Jopa siinä määrin, että pahimmassa tapauksessa se saattaa johtaa syyllä tai toisella irtisanomiseen tai ainakin luokitteluun "hankala työntekijä”. Keskustelua ei voi myöskään usein käydä edes työpaikan sisällä, koska melko usein esimiesten, johdon tai johtamistyylin kriittinen tarkastelu johtaa pahimmillaan täydelliseen vastarintaan ja asiat nähdään vain työntekijätahon yleisenä negatiivisuutena. Onpa niinkin, että ”hankalan työntekijän” osoittaessa epäkohtia työyhteisössä, jätetään ne huomiotta tai torjutaan. ”Hankala työntekijän” esittämiä positiivisia työntekoon tai tapaan liittyviä muutoksia ei myöskään haluta ottaa kuuleviin korviin. Tähän vaikuttimena lienee pelko oman esimiesaseman murentumisesta, vaikka autoritäärisen johtamistyylin sijaan nykypäivää olisi myös työntekijän esitykset huomioon ottava johtaminen. Osa tätä autoritääristä johtamistyyliä lienee sekin, että työtekijän tekemissä virheissä turvaudutaan herkästi työsuhteen päättämiseen käyttämättä muita vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi varoituksia, huomautuksia sekä rakentavia ja ohjaavia keskusteluja. Työnantajan ollessa esimerkiksi iso julkinen toimija, toimii yhteydenpidossa korostettu virkatie tehokkaana palomuurina ja suodattimena ottaa esille työntekijän silmin havaittuja epäkohtia. On myös aloja, joissa on totuttu olemaan nöyriä. Lisäksi on työnantajia, missä organisaatio on pieni ja esimiesten määrä vähäinen. Tämäkään ei välttämättä takaa työpaikan työilmapiirin ongelmien esille ottamista. Toisaalta näissä tapauksissa työntekijöillä on myös itsellään vastuu asioiden esille tuomiseen sen sijaan, että ryvetään negatiivisuuden kehässä. Itse asiassa on muutenkin syytä erottaa alussa mainitsemani ”hankala työntekijä” ja negatiivisuutta levittävä työntekijä. Miksi? Siksi, että ”hankala työntekijä” ei halua murentaa työyhteisöä, vaan kehittää sitä ja tehdä työnteosta positiivisen kokemuksen, jossa työntekijä tuntee aidosti voivansa olla mukana kehittämässä toimintaa. On muistettava, että mikään koulutus ei voi määritellä yhtenäistä työnteon tai johtamisen tapaa, vaan niin kauan kuin työstä vastaavat ihmiset, on se persoonakohtaista ja inhimillistä. Siksi meillä jokaisella on vastuu omista tekemisistämme ja myös hyvä syy olla itsekriittinen. Kuunnella ja kuulla. "Hankala työntekijä" Satakunta Kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä työntekijän suojelemiseksi.