Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Teatteriarvio: Uuden ajan Auervaara asialla Raumalla

Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä Käsikirjoitus ja ohjaus Petja Lähde. Osissa Jani Koskinen, Veera Tapanainen, Mona Lehtola, Ninni Kekki, Raisa Sorri, Timo Julkunen, Joni Leponiemi. Kapellimestari Perttu Suominen. Lavastus Oskari Löytönen. Koreografia Sami Vartiainen. Ensi-ilta Rauman teatteri 14.9. Mitä yhteistä on Ruben Oskar Auervaaralla , Pertti Ylermi ”Kreivi” Lindgrenillä , Mika Waltarin luomalla Gabrielilla ja Rauman teatterin Terolla ? Tietysti naisten naurattaminen ja huijaaminen. Ikiaihe, joka ei vanhene koskaan, muuttaa ehkä muotoaan internetin ja sosiaalisen median myötä mutta perusvire on aina sama. Tosin, ja ehkä tasapuolisuudenkin vuoksi, tuo asetelma on viime vuosina muuttunut myös päinvastaiseksi. Mutta Raumalla mennään peruskaavalla. Aiheen kliseekuorrutuksen murtaa onneksi näyttelijäseptetti, josta ei heikkoa lenkkiä löydy. Päinvastoin kuin yleensä läpilauletuissa komedioissa, mennään tässä produktiossa juoni edellä. Laulut nivoutuvat löyhästi juoneen, mutta sen verran kuitenkin ettei yhdenkään laulun olettaisi olevan jonkun näyttelijän itselleen, tai ohjaaja-käsikirjoittajan tietylle näyttelijälle, räätälöimä toivebiisi. Tuomas Kesälä kivikovana ammattilaisena on sovittanut esitetyt laulut varsin tuoreiksi ja menoon hyvin istuviksi. Puvustus ( Helena Nykänen ) on toimiva, voisi sanoa virheetön, lavastuksessa on nähty jälleen vaivaa, ja tulos on, näyttämön koonkin huomioon ottaen, kerrassaan nerokas. Vaikka menoa ja melskettä riittää, löytyy sekoilusta sanomaakin. Rakkauden kieli, joka saattaa unohtua ja muuttua vaikeaksi. Sisarus- ja perintöriidat, kyllästyminen ainaiseen valehteluun ja petokseen. Vaikka pääosan Tero ( Jani Koskinen ) on näyttämön ykkönen, peesaavat muut erittäin hyvin vauhdikkaan juonen kiemuroissa. Katsojaa hengästyttää myös uskomattomalla vauhdilla tapahtuvat asusteitten ja roolien vaihdot. Ja ne pomminvarmat naurun kirvoittajat! Sano Tauski , Tommi Läntinen tai Paavo Väyrynen , niin katsomo repeää. Näytelmä eroaa kuitenkin vastaavista kesäteatteripläjäyksistä paljonkin. Juonenkäänteet ovat loppuun harkittuja, niissä on mukavia kerroksia ja ovien paukuttelua on juuri sopiva määrä. Ja sopii muistaa, että Tero Vaaran teoksia näytelmässä esitetyistä 14:stä laulusta on vain neljä. Maassamme on liikaa esitetty aikansa eläneitä ja vuosien kulahduttamia, angloamerikkalaisia komedioita ja alusta loppuun kyllästymiseen asti veivattuja pukumusikaaleja. Tässä näytelmässä on suomiviihde aitona kunniassaan.