Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Liiga pyllähtää yhä kauemmas Euroopan suursarjoista – nopeita muutoksia haluavien Lukon ja Ässien kiekkopomojen mielestä 15 joukkuetta on liian paljon

Lauantai-ilta ja Ässät–Lukko. Se tarkoittaa kahden hyvässä vireessä olevan joukkueen kauden viimeistä Satakunnan paikallispeliä ainakin runkosarjassa. Isomäki-areenaan on tulossa yli 6 000 katsojaa. On lupa odottaa hienoa näytelmää, jossa on tunnelmaa ja hyvää jääkiekkoa. Ne ajat ovat kaukana, jolloin Suomessa saattoi nähdä maailman toiseksi parasta jääkiekkoa, mutta peli voi olla edelleen laadukasta ja viihdyttävää. Samaan aikaan kiekkojohtajat katsovat huolestuneena tulevaisuuteen. Liigan kilpailukyky muihin eurooppalaissarjoihin verrattuna on yhä vaarassa pudota. KHL:ssä, Ruotsin SHL:ssä, Sveitsissä ja Saksassa on kauan maksettu parempia palkkoja kuin Liigassa, mutta ero on vain kasvanut. Pitkään heikossa tilassa ollut Tshekin liiga on myös painellut Suomen ohi. Itävallan ylikansallisessa EBEL-liigassa neljä seuraa operoi suomalaisia paksummalla lompakolla. Kannoilla koputtelee Ruotsin toiseksi korkein sarjataso Allsvenskan. Liiga ei ole pysynyt kilpailukykyisenä rahalla, mutta pelin ja valmennuksen taso kehittävät pelaajia paremmin kuin monessa muussa Euroopan sarjassa. Se on suomalaisseurojen valttikortti pelaajamarkkinoilla. Mutta kuinka kauan? – Jotain on muutettava ja se on tehtävä aika pian. Jos emme tee kymmeneen vuoteen mitään, on varteenotettava skenaario, että jäämme pysyvästi EBELin, Tshekin ja myös Allsvenskanin taakse, Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt myöntää. Sahlstedtin mielestä suomalaisessa jääkiekossa on sokeuduttu kansainvälisestä menestyksestä. Samaan aikaan liian moni isoista päätöksistä on Lukko-pomon mukaan tehty euro edellä. Kun päätöksissä on mietitty rahaa, ironisesti Liigan kilpailukyky on samalla heikentynyt ennen kaikkea taloudellisesti. Pitäisikö päätöksiä tehdä siis urheilu edellä? Odotettu avaus Kärppien toimitusjohtaja Tommi Virkkunen sanoi Kalevan haastattelussa, että ideaalitilanteessa Liigassa olisi 12 joukkuetta nykyisen 15:n sijasta. Se oli avaus, jota Liigassa on odotettu. Taustoissa isot seurat ovat nupisseet sarjan nykytilasta jo pidempään. Lukko tai varsinkaan Ässät eivät kuulu isoihin seuroihin, mutta Sahlstedt ja Padan kehitysjohtaja Tommi Kerttula asettuvat Virkkusen näkemyksen taakse. – Ymmärrän taloudelliset realiteetit, mutta jos puhutaan urheilusta ja pelin tasosta, meillä ei missään nimessä riitä pelaajia 15 liigajoukkueeseen ja Mestis-joukkueisiin siihen päälle. Se on mahdoton yhtälö, Sahlstedt myöntää. Kun kaikki mahdolliset seurat on nostettu suljettuun Liigaan, se on jo näivettänyt Mestiksen. Suomen toiseksi korkein sarjataso ei kiinnosta ketään. – Tämä on puhdas arvaus, mutta kun Sport aikoinaan nostettiin Liigaan, osasivatko päättäjät silloin edes arvioida, että sen jälkeen nostetaan vielä kaksi seuraa lisää? Sportin, KooKoon ja Jukurien nousuja arvosteltiin aikoinaan ennen kaikkea siksi, että päätökset tehtiin kabinetissa. Pelaajien määrän ja laadun riittämistä epäiltiin, mutta asia jäi pienemmälle huomiolle. Viime vuodet ovat paiskanneet totuuden päin kasvoja. Liigassa osataan kehittää pelaajia, mutta ovet avautuvat liian helposti, eivätkä kaikkien kyvyt vain riitä. Kun sarjassa alkaa olla riittävästi heitä, joiden kyvyt eivät riitä, voi siitä tulla uhka myös heille, joiden kyvyt riittävät. Kilpailulliset vaatimukset kun ovat urheilussa eteenpäin puskeva voima. Kun kilpailevat sarjat maksavat enemmän, sarjan tasoa nostavia ulkomaalaisia on puolestaan vaikea värvätä. Samaan ongelmaan on törmätty jopa rahakkaammassa Ruotsissa, jonka pääsarjassa SHL:ssä on 14 joukkuetta. Asiantuntijoiden mielestä pääsarjan joukkuemäärä ja Euroopan kilpailutilanne ovat tehneet tämän kauden Allsvenskanista huonoimman miesmuistiin. Niinpä Ruotsissa on alettu keskustella SHL:n joukkuemäärän pudottamisesta 12:een. Se auttaisi Allsvenskania. Sen uskotaan kasvattavan myös SHL:n jo nyt kolme kertaa Liigaa isompaa bisnestä niin, etteivät ruotsalaisseurat häviäisi palkanmaksukyvyssä sveitsiläisille. Palkkalattia Nykysäännöillä Liigan joukkuemäärä ei laske. Urheilullisesti kukaan ei putoa. Taloudellisestikin seuroilla on selkänojaa selviytymiseen, kiitos euro edellä tehtyjen päätösten ja vuosittaiselta arvoltaan 23 miljoonaa euroa olevan Telian mediasopimuksen. Liiga on osakeyhtiö, jossa jokainen seura on yksi osakkaista. Yksikään osakas ei nosta kättään pystyyn, myy osakkeitaan ja ilmoittaudu vapaaehtoisesti pois liigasta. Tarvitaan sääntömuutoksia. – Tulee mieleen, pitäisikö Liigassa olla vaikkapa palkkalattia, Sahlstedt miettii. – Nykyään pienimmät pelaajabudjetit ovat noin 1,5 miljoonaa euroa, isoimmat noin 3,5 miljoonaa euroa. Ero on iso. Entä jos määriteltäisiin palkkalattia, minimibudjetti, ja jos rahat eivät siihen riitä, siirretään sarjaporrasta alemmas? Liiga on ollut tällä kaudella harvinaisen kahtiajakautunut. Jos asiat jatkuvat ennallaan, erot todennäköisesti vakiintuvat ja kasvavat. Silloin samassa sarjassa on entistä vahvemmin kahden täysin eri sarjan joukkueita. Jos jossain lajissa, niin jääkiekossa pitäisi toisaalta olla varaa siihenkin, että tylyillä osaketeknisillä muutoksilla joukkuemäärää pienennettäisiin, sarja avattaisiin ja Liigasta ulos pullahtavien seurojen talous turvattaisiin alussa tavalla tai toisella. Se auttaisi samalla Mestistä elinkelpoiseksi. Parhaiten vääjäämätöntä muutosta voitaisiin vauhdittaa pääkaupunkiseudulta. Jos Jokerit haluaisi palata KHL:stä Liigaan ja Kiekko-Espoo nousisi uuteen kukoistukseen, liigapaikkansa puolesta pelkäävien pienempien seurojen vingunta vaimennettaisiin. Lieveilmiö nimeltä tyhjennysmyynti Joukkuemäärässä enemmän on ollut taloudellisesti vähemmän. Eikä vain siksi, että rahakkaalla mediasopimuksella on 12:n sijasta 15 jakajaa. – Hyvän ja huonon ottelun taloudellinen ero on järkyttävän suuri, kärppäjohtaja Virkkunen sanoi Kalevassa . Liian monen joukkueen suljettu sarja johtaa tyhjennysmyyntien kaltaisiin lieveilmiöihin, joissa mahdollisuutensa menettäneet joukkueet myyvät surutta pelaajiaan. Runkosarjan viimeisen kuukauden aikana nähdään otteluita, joilla ei ole mitään tekemistä ammattilaisurheilun kanssa. Kerttula on aiemmin ehdottanut, että siirtoaikaa pitäisi aikaistaa nykyisestä helmikuun puolivälistä. Sahlstedtin mielestä se voisi olla hyvä lääke tyhjennysmyynteihin. – En ymmärrä, miksi siirtoraja on näin lähellä pudotuspelejä. Jos se olisi kuukautta aiemmin, siinä vaiheessa ehkä vain sarjan viimeinen on menettänyt mahdollisuutensa. Saati jos kilpailu olisi mukana myös alakerrassa, eli sarja olisi auki, viimeiselläkin olisi loppuun asti paljon pelissä. Katse myös kulupuoleen Kerttula uskoo, että vähemmän voisi olla enemmän sarjan pelimäärissä. 60 ottelun runkosarjaa on hänen mielestään mietitty vain tulojen maksimointina. – Välillä voisi miettiä myös kulupuolta. Kerttulan näkemyksen mukaan pienempi pelimäärä voisi tarkoittaa hieman pienempää pelaajarinkiä, vähentyviä sairauslomia, järkevämpää pelirytmiä ja parempaa harjoittelua. – Ruotsissa on kahdeksan kolmen pelin viikkoa vähemmän kuin meillä, eikä juurikaan peräkkäisten päivien pelejä. – Kun vierailin Örebrossa, juttelin Sakari Salmisen kanssa. Hän ihasteli, kuinka hienoa on päästä joka peliin tuoreena. Mielellämme mekin tarjoaisimme kotiyleisölle henkisesti ja fyysisesti tuoreessa kunnossa olevia pelaajia, Kerttula sanoo. Jos paremmat pelit hieman nykyistä harvemmin nostaisivat yleisökeskiarvoja, edes tulot eivät automaattisesti putoaisi. Sahlstedt näkee, että 50–52 ottelun runkosarja olisi Liigassa optimaalinen. Siihen voi olla matkaa, mutta ainakin otteluohjelman suunnitteluun urheilupomot haluavat nopean muutoksen. Liigassa pelirytmiä ei ole mietitty urheilullisen järkevyyden, vaan olutmyynnin volyymin ehdoilla. Siksi pelataan mahdollisimman paljon akselilla perjantai–lauantai. Se on Sahlstedtin mielestä yksi esimerkki euro edellä -ajattelusta. Urheilujohtajien ääni Liigaan palkatuille uuden ajan urheilujohtajille ei selvästi kelpaa näin on aina tehty -ajatus. He eivät halua vain kasata joukkueita, vaan myös vaikuttaa. Toisaalta he näkevät, että muuta vaihtoehtoa ei ole, tai muuten Liiga näivettyy omaan kuplaansa. Siinäkin riittää silti työtä, että urheilujohtajat todella saavat mahdollisuuden vaikuttaa. – Olen nyt toista vuotta urheilujohtajana. Ensimmäisenä vuotena tuntui, ettei ketään edes kiinnosta urheilujohtajien ajatukset. Askel eteenpäin on otettu. Edellisen liigakokouksen päätöksen mukaan urheilujohtajat saavat jatkossa ainakin äänensä kuuluviin ennen toimitusjohtajien päätöksiä. Urheilujohtajien äänitorviksi kokouksiin valittiin Ässien Kerttula ja HIFK:n Tobias Salmelainen . Ässät–Lukko, tänään kello 17.