Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Viedäänkö kaikkien lasten ilo kieltämällä luokkaretkirahojen pyytäminen vanhemmilta? – Maksuttomaan peruskouluun kuuluu jokaisen lapsen yhdenvertaisuuden vaaliminen

Kyllä nyt taas kaikki kiva viedään, kun peruskoulun retki- ja liikuntapäiviin ei saa pyytää rahaa lasten vanhemmilta! Suunnilleen tämä näytti olevan monen ihmisen reaktio torstaina uutisoituun apulaisoikeusasiamiehen Pasi Pölösen päätökseen. Pölönen linjasi kolmessa lokakuisessa kanteluratkaisussaan, että perusopetuksen maksuttomuus on yksiselitteinen, ja että jokaisella lapsella on oikeus osallistua opetukseen ilman lisämaksuja. "Koulujen maksullisille retkille loppu", huusi Iltalehden (iltalehti.fi 20.11.) otsikko. Kommenttimyrsky oli taattu, eikä moni ymmärtänyt laisinkaan perusteita, joilla Pölösen ratkaisut syntyivät. Kyllähän jokunen kymppi irtoaa kenen tahansa lompakosta. Kaikkien luokan lasten ilo viedään siksi, että yksi vähävarainen perhe ei voi jättää kaljaa ja tupakkaa ostamatta. Villeimmissä tulkinnoissa arveltiin, että ehkä taustalla on jonkinlainen opettajien salaliitto, jotta heidän työtaakkansa pysyisi mahdollisimman vähäisenä. Tosiasia on, että luokkaretkeen pyydettävä raha voi olla vähävaraiselle ratkaiseva siinä, pystyykö kaupasta ostamaan loppukuusta sekä leipää että maitoa, vai ainoastaan toista. Vähävaraisuus ei myöskään ole synonyymi alkoholiongelmalle tai tupakoinnille – sellaisen sanominen ruokkii turhaa häpeää, josta vähävaraiset kärsivät. Oikeassa on vain väite, että paremmin toimeentulevat joutuvat nyt taipumaan heikommassa asemassa olevien vuoksi. Niin sen kuuluu ollakin. Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa kyse on jokaisen lapsen yhdenvertaisesta asemasta. Se on suomalaisen, maksuttoman peruskoulun kivijalka. Rahan hankkiminen yhteisesti esimerkiksi koulun myyjäisillä on silti edelleen täysin sallittua. Ainoa vaatimus on, että tuotot käytetään jokaisen oppilaan hyväksi. Toki tällainen on rasittavampaa kuin silkka rahan pyytäminen. Siten kuitenkin pidetään varmemmin huoli siitä, ettei yksikään oppilas jää ulkopuolelle ja etteivät vanhemmat joudu taloudellisesti tukalaan tilanteeseen. Rahan ja sillä saatavan etuuden ansaitseminen omalla työllä on myös arvokas oppi lapselle. Juuri sitähän me aikuiset odotamme heiltä myöhemmin tulevaisuudessakin.