Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Perustuslain jälkivalvonta ontuu: ”perustuslakivaliokunta on entistä vahvemmin politisoitunut – siitä on vain lyhyt askel edustuksellisen vallan väärinkäytölle”

Tämän lehden palstoilla on virinnyt vilkas sananvaihto siitä kuinka hyvin oikeusvaltion periaatteet toteutuvat Unkarin Viktor Orbanin valtakunnassa ja toisaalta meillä Suomessa. Hänellä kun tuntuu olevan useitakin parannusehdotuksia pohjoisen veljeskansalle. Eurooppalaisen kansanvallan juuret ajoittuvat vuodelle 1689, jolloin Englannissa säädettiin asiakirja Bill of Rights ja jonka periaatteille useimpien maiden perustuslait sittemmin on rakennettu. Bill of Rights varmisti, että parlamentti – lainsäädäntöelin – oli vahva, pysyvä ja itsenäinen osa hallintojärjestelmää. Tuomareiden itsenäisyys oli turvattu suhteessa kuninkaaseen ja hänen avustajiinsa, jotka nimittivät heidät. Meidän perustuslakimme rakentuu pitkälle samoille periaatteille kuin edeltäjänsä. Valtaoikeuksia käyttävät kansan valitsemat eduskunta ja presidentti. Korkeinta tuomiovaltaa käyttää Korkein Oikeus, jonka tuomarit nimittää Tasavallan Presidentti. Eduskunnan valiokunnista tärkeimpiä on perustuslakivaliokunta, jonka tehtävänä on valvoa, että eduskunnan päätettäväksi tulevat lait noudattavat perustuslain kirjainta. Suomessa perustuslain valvontaprosessi eroaa muiden länsimaiden vastaavasta. Meillä perustuslain valvonta keskittyy perustuslain etukäteisvalvontaan. Se tehdään ennen kuin eduskunta päättää ja vahvistaa tulevan lain sisällön. Meiltä puuttuu perustuslain jälkivalvonta. Jälkivalvonta voi tapahtua vain siinä muodossa, että tuomioistuin yksittäistapauksessa syrjäyttää perustuslain vastaiseksi todetun säännöksen ja jättää sen soveltamatta. Käytäntö on osoittanut, että tarvitsemme pysyvän oikeuskäytännön eli asiantuntijoista koostuvan tuomioistuimen, jonka tehtävänä on tarvittaessa jälki säätää laki, jonka katsotaan olevan ristiriidassa voimassa olevan perustuslain kanssa tai EU:n lainsäädännön ja määräysten kanssa. Edellisen hallituksen sote-uudistuksen valmistelun aikana syntyi tilanteita, joissa niin poliitikot, perustuslakivaliokunta ja ulkopuoliset asiantuntijat mittelivät siitä kenen säännöillä edetään. Kuten tämän lehden sivuilla Sampsa Katajakin totesi, on perustuslakivaliokunta entistä vahvemmin aatteen vietävissä, toisin sanoen politisoitunut. Siitä on vain lyhyt askel edustuksellisen vallan väärinkäytölle. Yksi tällaisia mokia oli aikanaan yleissitovuuden tulo työsopimuslakiin. Alun perin yleissitovuus tuotiin eduskuntaan koskemaan vähimmäispalkkoja, mutta sosiaalivaliokunnan käsittelyssä se ulotettiin kattamaan kaikkia työehtoja. Sittemmin on työehtosopimusten laajuus kasvanut ja samalla yleissitovuuden soveltumisala, joka on johtanut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kädenvääntöihin. Perustuslain valvontaan on usealta taholta alettu kiinnittää huomiota. Sen teki myös EVA julkaisemalla 2017 Björn Wahlroosin pamfletin ”Hiljainen vallankumous”, jossa hän esittelee syitä sille, miksi perustuslain valvonta on Suomessa puutteellista. Ei siis kannata lähteä syyhyttä saunaan heimoveli Orbaninkaan kanssa. Kirjoittaja on porilainen metsänhoitaja.