Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Törky tuottaa törkyä – paritusohjelmat ruokkivat vihapuhetta ja kiusaamista

Provokatiivinen televisiotuotanto on laaja ilmiö, ja aika ajoin se nousee eri muodoissa mediassa esiin (SK 6.6.). Nyt korostuu "paritusohjelmien" osallistujien saamat vihaviestit ja asiaton kohtelu. Samoin heidän henkinen hyvinvointinsa formaattiin osallistumisen jälkeen. Puhtoisuuden illuusio, jossa tuotannot pyrkivät häivyttämään kyseenalaisten ohjelmien teemoja sekä sisällöllisiä tuotantomuotoja on nähtävissä. Korostetaan, että ollaan hyvällä asialla, esimerkiksi Temptation Islandista on tehty ikään kuin kaikille hyödyllinen opetusohjelma pettämisen saloista. Osallistujat saavat tukea muun muassa terapeuttien myötä. Nyt julkisuudessa olleiden juttujen mukaan, he ovat kuitenkin ohjelman päätyttyä melko rikki ja omillaan. Kunkin kauden päätyttyä, jatkuu sen ja osallistujien puinti somessa ja keskustelupalstoilla vielä pitkään, uusien saapumiseen asti. Vastuu on ensisijaisesti osallistujalla itsellään, se kun on vapaaehtoista. Nykyisin tosi-tv:n osalta pitäisi olla jo tiedossa, miten tätä peliä pelataan. Tuotannot kuitenkin systemaattisesti rakentavat draamankaaria ja tiettyä ihmistyyppikuvaa osallistujista. Katsojan saama kuva rakentuu tuotannon enemmän tai vähemmän manipulatiivisista valinnoista, mutta myös suhteessa katsojan omaan arvomaailmaan. Formaatteihin valitaan tietyntyyppisiä nuoria sukupuoleen katsomatta toteuttamaan tuotannon haluamaa roolia. Toki on nähtävillä, että nainen saa yhä enemmän lokaa niskaansa, vaikka käytösmallit ovat sarjoissa samat niin miehillä kuin naisillakin. Toisaalta tämä myös ravistelee tabua naisesta, joka ei saisi olla seksuaalisesti aktiivinen, ei ainakaan siinä määrin kuin mies saa olla. On kuitenkin selvää, että jos formaatti rakentuu yleisesti kyseenalaisena pidettyyn toimintaan, tullaan osallistujiakin kohtelemaan vähintään kyseenalaisesti. Tuotannot luovat tälle puitteet, eivätkä voi siltä silmiään sulkea. Osallistujan omaa vastuuta unohtamatta, kyseenalaistaisin tuotannon motiivit ruokkia kiusaamista ja vihapuhetta. Usein haastatellaan vain tuotannon edustajia, jotka sälyttävät vastuun pitkälti katsojien kontolle. Katsojat kuvataan ilkeinä kiusaajina, jotka käyttäytyvät huonosti. Missään nimessä väheksymättä katsojien julmiakin tempauksia ja ylilyöntejä (kommentit ulkonäköön liittyen, uhkaukset väkivallalla, toiveet steriiliydestä), tuotannoillakin on kuitenkin vastuunsa. Haukkumista ja vihapuhetta kun ei juuri moderoida esimerkiksi ohjelmien somekanavissa. Toki somen tuoma yhteisöllisyys saattaa myös muuttaa osaltaan katsojien mielipiteitä.  Löytyy myös ihmisiä, jotka puolustavat henkilöitä, jotka ovat joutuneet isoimpaan myllytykseen. Nykyisin toivoisi jo paremmin tiedostettavan tuotannon hyödyntämät keinot. Tietty vastuu on niin osallistujalla, katsojalla kuin tuotannollakin. Suuret reaktiot, tunteet ja kohut ovat juuri sitä, mitä sarjoilla haetaan. Tällöin esimerkiksi pettäminen on Temppareissa juuri se suola. Ei siitä seuraavan kohun tulisi enää yllättää ketään, koska se on se viihdearvo, mitä haetaan. Tosi-tv kun on paljon muutakin kuin iänikuista tirkistelyä, se on välillä niin vahingoniloa kuin ilkeyden nautintoakin. Se, että se on nykyisin tuotettua viihdettä, jota sitten katsojien osalta hämmästellään ja tuotantojen puolesta selitellään, on itsessään aika kaksinaismoralistista. Pauliina Tuomi Kirjoittaja on Porin yliopistokeskuksen/Tampereen yliopiston tutkijatohtori, joka tekee postdoc -tutkimusta provokatiivisesta mediasta ja televisiotuotannoista.