Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Ensi hämmennys on sulateltu – nyt täytyy oppia elämään poikkeusoloissa

Nyt on muutaman päivän kokemus karanteenielämästä. Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä, eikä tämä tietysti mitään herkkua ole. Ensi hämmennys on kuitenkin sulateltu, ja nyt täytyy oppia elämään poikkeusoloissa. Kyselin ystäviltäni kokemuksia tästä karanteenisuosituksista. Ainakin he (lähes kaikki 75+ -vuotiaita) sanoivat noudattavansa valtioneuvoston antamaa ohjeistusta. Harmittaahan se, kun ohjatut liikuntaharrastukset ja kaikki kulttuuririennot on peruutettu. Kuntosali ja kirjastokin ovat laittaneet ovensa säppiin. Lastenlapsien juhliin eikä edes arkeen pääse osallistumaan. Mutta tässä on kuitenkin kaikkien terveydestä ja hyvinvoinnista kysymys. Harrastetaan sitten olan takaa, kun tämä korona on taltutettu. Ilman liikuntaa kunto laskee tässä iässä nopeasti. Siksi olen nyt liittänyt päiväohjelmaan lyhyen sisäliikuntatuokion ja käynyt tunnin sauvakävelyllä. Pahasti pelkään, että vielä tulee ulkonaliikkumiskielto, jos karanteenisuosituksia edelleen laiminlyödään. Sosiaalisia suhteita rupeaa jo näin lyhyessä ajassa kaipaamaan, vaikka yllättävän vilkasta puhelin- ja sähköpostiliikenne on. Nykyajan tekniikka auttaa elämään eristettyä elämää. Olen jo tehnyt verkko-ostoksia, kun oli tarjolla edullisesti tuotteita. Olisin ostanut nämä tuotteet normaalisti kaupasta, mutta nyt oli pakko toimia näin. Television koronalähetykset alkavat jo kyllästyttää, niistä tulee apealle mielelle ja sitä paitsi uskoisin tietäväni asiasta jo riittävästi, ehkä jopa liikaakin. Sain Italiasta surullisia uutisia. Olen sähköpostitse yhteydessä firenzeläisen pariskunnan kanssa. Nyt sain tietää, että rouva on vakavasti sairaana. Hänellä on pahoja hengitysvaikeuksia ja kaksipuolinen keuhkokuume. Sunnuntaina hänelle on tehty leikkaus, ja nyt odotetaan parempia uutisia. Mies ja parikymppiset lapset ovat karanteenissa. Rouva kuuluu riskiryhmään, sillä hän on vuosia sairastanut reumaa ja ollut välillä sen takia myös sairaalahoidossa. Kirjeessä kuvataan kaupungin nykyistä karua tunnelmaa näin: Firenze on kuin autiomaa… se on hämmästyttävää… keskusta on tyhjä, ravintolat on suljettu, suuri hiljaisuus on kaikkialla. Kaduilla ei juuri näy autoja, liikkeet on suljettu… paitsi isot ruokakaupat. Seija Routimo Kirjoittaja eläkkeellä oleva toimittaja.