Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Porilaislähtöinen Tiia Ahola kuvaa onnistuneesti pakko-oireista ahdistushäiriötä

Kirjat Tiia Ahola: Seepra joka ajatteli liikaa. Basam Books 2020. 251 s. Porilaislähtöisen Tiia Aholan (s. 1979) esikoisromaani Seepra joka ajatteli liikaa on kiintoisa autofiktiivinen kertomus naisesta, joka sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Oireyhtymä muuttuu ajan kuluessa entistä painostavammaksi, kun naishenkilö alkaa nähdä ja kuvitella kaikenlaista ympärillään ja kärsiä pakkoajatuksista. Romaani alkaa terapeutin huoneessa, johon kirjailijan ahdistunut alter ego on tullut purkamaan sydäntään. Kolmikymppisen Elinan painajaiset eivät väisty valon tieltä valvetilassa. Miesterapeutti näyttää ymmärtäväiseltä. Pitkä matka mukavampaan huomiseen on vasta alussa. Seepra, hevosen villi versio, nousee romaanissa ahdistuksen vertauskuvaksi. ”Seepra oli kesyttämätön saaliseläin, jolla oli suuri määrä vihollisia. Emojen piti alati elää pelossa, sillä vain puolet varsoista selvisi hengissä ensimmäisestä elinvuodestaan. Silti se oli uljas, voimakas ja lojaali laumalleen. Aivan kuten minä.” (s. 14) Sitten Elina näkeekin seeproja ilmielävänä. Ja kuulee seepraemosta, jonka vastasyntyneen varsan hyeenat ovat surmanneet. Emo ei kuulemma menetyksestä toipunut vaan kärsi kuolemanpelosta uuden varsansa kanssa jopa laumansa keskellä. Elina näkee siinä oman kohtalonsa kuvan. Hallusinaatiot ja pakkoajatukset rasittavat Aholan naishenkilön hermoromahduksen partaalle. Ilman syytä hän kokee olleensa huolimaton, tehneensä yllättävän virheen, jättäneensä jotain tarkistamatta tai saattaneensa jälkeläisensä vaaraan. Hän tuntee jonkin pistävän kengässä varpaitaan, vaikkei kengän sisältä mitään terävää löydy. Elina työskentelee toimittajana Sanomatalossa, aviomies Sami IT-firman osakkaana ja konsulttina. Kaksostytöt ovat vanhemmilleen synnyttyään suuri ihme, mutta sitten monikkoperheen arjen raskaus yllättää. Äitinä Elina huomaa masentuvansa entistä herkemmin, kunnes pakonomaiset ajatukset lyövät niskaan kuin yleinen syyttäjä. Sitten nainen saa diagnoosin: pakko-oireinen ahdistuneisuushäiriö. Psykiatrin vastaanotolta on lyhyt matka terapiaan. Aholan tiivistahtinen ja lakoninen autofiktio koukuttaa mukaansa vastustamattomasti. Kaksosten vanhempana kirjailijalle ovat tulleet tutuiksi valvotut yöt, hoivatyön määrä, rahanmeno ja niin edelleen. Aholan päähenkilö kokee vauvojensa kasvaessa eriytyvänsä normielämän ja -yhteisön ulkopuolelle. Asia täsmentyy, kun Elina käy äitiyslomalla moikkaamassa työkavereitaan Sanomatalossa. Tapaaminen vahvistaa suunnitelmaa jättäytyä free-toimittajaksi ja vanhan työyhteisön ulkopuolelle. Pakkotoimien kuvauksena Aholan kirja on hyvin havainnollinen. Nainen oppii terapeutiltaan niksejä, joilla hän pääsee pikkuhiljaa pakkotoimiensa herraksi ja kiinni normaaliin arkeen. Kielteisenä kehitysromaanina Seepra joka ajatteli liikaa on onnistunut lukupaketti. Loppuratkaisua paljastamatta. Tiia Ahola on työskennellyt pitkään matkaoppaana. Hän toimii tällä hetkellä rikostutkijana Helsingin poliisilaitoksella. Tästä kirjailijasta vielä kuulemme.