Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Johanneksen kokko

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Johannes oli päivän paahtama mies. Hän oli profeetta, joka eli hyvin askeettisesti. Hän asui erämaassa ja söi heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Viinaa hän ei juonut. Kuulostaa melkein suomalaiselta mökkielämältä, paitsi alkoholin osalta. Juhannus on monelle juhla, jolloin on lupa juoda viinalla taju kankaalle, saada aikaan riitaa, huutoa, pelkoa, ja väkivaltaa. Johannes oli toista maata. Hän eli erämaassa ollakseen lähempänä Jumalaa ja kauempana maailman houkutuksista. Hän eli yksinkertaisissa oloissa, jotta harjaantuisi kuulemaan paremmin Jumalan puheen, erottamaan oikean väärästä, hyvän pahasta ja totuuden valheesta ja erottamaan Jumalan kutsun paholaisen kiusauksesta. Erämaa kouluttikin hänestä hyvin tinkimättömän julistajan. Hän ei kaunistellut sanojaan eikä epäröinyt antaa korjaavaa palautetta edes kuninkaalle, jota syytti aviorikoksesta. Hän puhui pelottomasti totuuden puolesta, vaikka se toi hänelle vaikeuksia. Hän tiesi, että valinnoillamme on seurauksia. Kulkemamme elämänpolku voi johtaa onnettomuuteen, josta ei ole paluuta. Johannes halusi avata ihmisten silmät niin, että he huomaisivat joutuneensa pois elämän tieltä. Hän kehotti vakavaan itsetutkisteluun. ”Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Matt 3:10) Johanneksen kokko on rakennettu toisenlaisista aineksista. Tuli siinäkin polttaa pois kaikkea palavaa: roskaa ja valhetta. Totuus ei pala tulessakaan. Meidän jokaisen olisi hyvä käydä erämaan koulussa oppimassa totuuden alkeita. Vaikka totuus meistä olisi ruma, vaikka se polttaisi nahkamme kuin helteinen aurinko, se ei ole lopullinen totuus. Lujempi totuus on Jumalan armollisuudessa syntisiä kohtaan. Armon valoa ei vain voi arvostaa, jos ei ole nähnyt ensin omaan pimeyteensä. Kirjoittaja on Harjavallan seurakunnan kirkkoherra