Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Onko oltava huolissaan, jos terassille pääsy on tärkeintä?

Mikä on tärkeintä suomalaisille karanteenin päätyttyä? Median mukaan se olisi terassille tai Tallinnan matkalle pääsy. Pettymykseni on suuri, jos näin on. Mielestäni se on ihan joku muu asia. Uskon että suomalaisilla, maailman onnellisimpana kansana, on empaattisempi odotus. Vaikkapa se, että näkee omaisiaan ja ystäviään tauon jälkeen. Vai eikö sittenkään? Entä onko yrityksillä todella niin heikko pohja, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen ollaan konkurssin partaalla. Eikö pelivaraa pahanpäivän varalle ole kertynyt yhtään? Yksinyrittäjien kohdalla ymmärrän että tilanne on hankala. Heidän kohdallaan apu on varmasti tarpeen. Pettymyksen olen kokenut myös kuullessani lausuntoja koulukaranteenin ajalta. Eli kuinka vaikea voi olla lapsen kotona pito. Ei tietenkään kaikille, mutta kuitenkin. Ja että kaikki eivät saa ruokaa kotona joten sitä joudutaan rahtaamaan heille kunnasta. Eletäänhän 2020 vuosikymmentä, ei mitään sota-ajan jälkitautia. Kotitalousoppi isommalle agendalle kouluissa ja ymmärrys siitä, että kun jälkikasvua hommaa, siitä on jossain vastuussa loppuikänsä. Joka ei usko, teeskentelee. Onko kaunis maailmamme kaunis vain ulkoapäin? Vai onko se humpuukia, jota pakoon on mentävä ”niinko sairaan mielettömästi” terassille tai Tallinnaan, tai Facebookin ”todellisuuteen”. Itse olen sitä mieltä, että meillä on asiat liian hyvin. Tuntuu, että mikään ei riitä. Onko itsemääräämisoikeus käsitteenä oikea jos sen varjolla määräillään mieluummin toisia? Maailma ei pyöri kokonaan näppäilemällä, vastuu edes itsestä olisi opeteltava nuoresta pitäen. Ei aina voi huutaa hallituksia apuun tai syytellä muita. Pirjo Koivukorpi Merikarvia