Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Kommentti: Vitsaillaanko hetki virkamiehistä? – Lasten kotihoitoa tukevat kuntalisät tuntuvat olevan kinkkinen juttu ammattilaisillekin

En ole aina ymmärtänyt, miksi valtion virkamiesten ja kunnan viranhaltijoiden kustannuksella vitsaillaan niin paljon. Vitsi on usein virkamiehen tarpeellisuudessa tai ammattitaidossa. Teimme työparini kanssa juttua kotihoidontuen yhteydessä maksettavan kuntalisän tilanteesta Suomessa. Kunnat saavat itse päättää, maksavatko sitä vanhemmille lasten hoitamisesta kotona. Teetimme kunnille kyselyn, jossa kysyttiin, maksavatko ne lisää, paljonko maksavat ja millä ehdoilla. Soitin kuntaan, joka ilmoitti kyselyssä maksavansa kotihoidontuen kuntalisää ja vielä Suomen suurinta. Halusin kysyä, miten kunta on päätynyt näin korkeaan tukeen, vaikka kuntalisien maksamista on leikattu ympäri Suomen viimeisen vuosikymmenen aikana. Leikkauksia on perusteltu pääasiassa kuntien säästötavoitteilla. Kunnasta tavoittamani työntekijä ei tiennyt kuntalisästä mitään. Hän ohjasi minut soittamaan seuraavalle henkilölle, joka olisi aiheeseen perehtynyt ja osaisi vastata kysymyksiin. Toinenkaan työntekijä ei tiennyt asiasta mitään, vaan ohjasi minut soittamaan yhä seuraavalle henkilölle. Kolmas tavoittamani henkilö sen sijaan osasi kertoa, että kunta ei maksa kuntalisää lainkaan, vaan se maksaa yksityisen hoidon tuen kuntalisää, joka on aivan eri etuus. Sitä maksetaan hoitajan palkkaamiseen. Myöhemmin selvisi , että kuntavellit ja lisäpuurot olivat menneet sekaisin ainakin yhdellä muullakin kunnalla. Seuraavaksi soitin kuntaan, joka todella maksaa Suomen suurinta kuntalisää ja joka oli myös onnistunut vastaamaan kyselyyn oikein. Minua pyydettiin kuitenkin soittamaan parin päivän kuluttua uudestaan, jotta tämä virkahenkilö voisi perehtyä asiaan voidakseen vastata kysymyksiini. Kuntalisä vaikuttaakin olevan kinkkinen juttu. Eräässä kaupungissa suunniteltiin vuonna 2014 kuntalisän poistamista 2–3-vuotiailta lapsilta, mikä olisi tarkoittanut 134 euron kuukausittaista ansionmenetystä kaksivuotiasta kotona hoitavalle perheelle. Lisä säilytettiin, ja silloisessa päätöksessä todettiin, että "ehdotus ei myöskään tuo varmoja säästöjä, vaan siihen lisääntyy jopa riski kustannusten noususta, mikäli kotihoidossa olevia lapsia tulee merkittävästi lisää päivähoitoon". Päätös hyväksyttiin neljä vuotta myöhemmin, vaikka pulaa on sekä varhaiskasvatuspaikoista että henkilökunnasta. Laskelmien mukaan kokopäiväinen varhaiskasvatuspaikka lasta kohden maksaa vuodessa noin 9 500–10 000 euroa. Kaksivuotiaasta maksettu kuntalisä lasta kohden maksaisi vuodessa reilut 1 600 euroa. Pikaisella laskutoimituksella voisi naurahtaa, että hyvin säästetty. Tässä vaiheessa mieleeni tuli sosiaalisessa mediassa kiertänyt humoristinen video, jolla kerrotaan, että työntekijät on mahdollista jakaa kolmeen tyyppiin. Ensimmäiseen tyyppiin kuuluvat ahkerat työntekijät, toinen tyyppi on viisaat työntekijät ja kolmas ne, jotka ovat kunnalla töissä. Videon mukaan on mahdollista olla vain kahta näistä tyypeistä yhtä aikaa. Myönnän, että nyt ymmärrän vitsailua vähän paremmin. Tosin se jää vitsailijoilta helposti ymmärtämättä, että syy tuskin on työntekijöissä – sen verran monimutkaista kuntalisien ja niiden ehtojen selvittäminen oli. Ei ihme, ettei kukaan muista ulkoa kaikkia yksityiskohtia päätöksistä.