Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

TTL:n tutkimusprofessori on huolissaan, ettei työelämään mahdu enää siviilielämän kriisejä – riski työuupumiselle on iso, jos samaan aikaan on kuormitusta töissä ja kriisi siviilielämässä

Suomalaiset ovat perinteisesti työuupumuskansaa sen suhteen, miten paljon se meitä puhuttaa, tuumaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen. Työuupumuksesta tosin puhuttiin 20 vuotta sitten vain puhtaasti työuupumuksena ja stressinä, nyt keskusteluun on tullut mukaan siviilielämän muuttujat, niin sanottu siviiliuupumus. – Mitä siviiliuupumus oikeastaan tarkoittaa ja onko se oma oireistonsa? Itse puhuisin alentuneesta työkyvystä ja työkykyongelmasta, Hakanen pohtii. Silti Hakanen myöntää, että jotain oleellista niin työ- kuin siviilirintamalla on muuttunut, mikä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. – Mahtuuko nykyään työelämään enää eri elämäntilanteista johtuvia kriisejä? Tuntuu, ettei mahdu, vaikka kaikille niitä tulee. Ennen oli myös tilaa tehdä samaa työtä eri tavoin. Eikä ollut jatkuvaa osaamisen päivitystä ja niin tiivistä sitoutumista työhön, Hakanen toteaa. Hakanen tutki työuupumusta ensimmäisen kerran vuonna 2005 väitöskirjassaan. – Tuolloin näytti siltä, että yksityiselämän kriiseillä on vain pieni yhteys työuupumukseen. Työn kuormitustekijät vaikuttivat työuupumukseen enemmän. Nyt tämä asia on hyvä tutkia uudestaan. Selvää on kuitenkin Hakasen mukaan se, että jos työssä on paljon kuormittavia asioita ja samaan aikaan on kriisi siviilielämässä, se on iso riski uupumiselle. – Se on ihmiselle liikaa, jos kriisejä on kahdella elämän osa-alueella. Jos ihminen on jo valmiiksi kuormittunut töistä ja siihen päälle tulee yksityiselämän kriisi, se voi katkaista kamelin selän. Uupumisen vaikutussuunta voi kulkea myös toisin päin. – Työuupumuskokemukset ennustavat lisääntyviä ongelmia kotielämässä, Hakanen muistuttaa. "Jos ihminen on jo valmiiksi kuormittunut töistä ja siihen päälle tulee yksityiselämän kriisi, se voi katkaista kamelin selän." Usein puhutaan huonosta johtajuudesta ja sen vaikutuksista työuupumiseen. Mitä se käytännössä tarkoittaa? – Johtajat on valjastettu enemmän muihin tehtäviin kuin ihmisjohtamiseen. Ei olla kuulolla, miten henkilöstö voi. Piiska ja kuri eivät myöskään kuulu hyvään johtamiseen. Suomessa elää Hakasen mukaan myös sellainen hienotunteisuuden ansa, etteivät esimiehet uskalla nostaa ongelmia esiin. – Arkinen, riittävä läsnäolo ja mitä kuuluu -mentaliteetti ovat tärkeitä työhyvinvoinnin edistäjiä. Uupumisen vaikutussuunta voi kulkea myös toisin päin. Työuupumuskokemukset ennustavat lisääntyviä ongelmia kotielämässä. Hakanen liputtaa vahvasti palvelevan johtamiskulttuurin puolesta ja toivoisi sen leviävän kulovalkean tavoin kaikkiin työyhteisöihin. – Johtaminen ei ole egotrippi tai uratrippi, se on palvelutehtävä. Hyvä johtaja auttaa omaa porukkaa onnistumaan ja edistää koko työpaikan menestystä. Puustellin mallille Hakanen antaa vahvan peukutuksen – jotain on todellakin Harjavallan tehtaalla tehty oikein. – Tosi kiva kuulla tuollaisista esimerkeistä. Hakanen muistuttaa, etteivät kaikki asiat ole pelkästään johtamisesta kiinni. Hän puhuu oman työn tuunaamisesta, jolla työnkuvasta voisi tehdä enemmän itsensä näköisen. – Joskus pienien haasteiden lisääminen työhön, jossa on pelkkää suorittamisen makua, voi lisätä työn imua. Työn imu tutkitusti pienentää työuupumuksen riskiä. Julkisuudessa on viime aikoina noussut keskusteluun esitys nelipäiväiseen työviikkoon siirtymisestä. Hakanen sanoo esitykselle lähtökohtaisesti kyllä, mutta tietyin varauksin. – Osassa työtehtäviä se toimisi hyvin niin, ettei tuottavuus kärsisi, vaan jopa nousisi. Työntekijä ehtisi eri tavalla palautua ja tekisi varmasti ihan eri fiiliksellä nelipäiväistä työviikkoa, Hakanen pohtii. Joissakin ammateissa nelipäiväinen työviikko voisi taas lisätä painetta entisestään. – Voi tulla ristiriita sen suhteen, että pitäisi tehdä lyhyemmässä ajassa samat työt kuin ennenkin. Hakanen kannustaa joka tapauksessa kokeilemaan työelämässä erilaisia malleja ja hakemaan myönteisiä kokemuksia ja omalle työyhteisölle sopivia malleja. Suomessa työuupumuksen yleisyyttä on tutkittu Hakasen mukaan harvakseltaan, vaikka asia koetaan tärkeäksi. Kattavat tutkimukset on tehty vain kolme kertaa: ensimmäinen tutkimus valmistui 1997, toinen vuonna 2001 ja kolmas vuonna 2011. – Nyt on vihdoin käynnissä ensimmäinen tutkimus kymmeneen vuoteen, jossa tutkitaan uudella menetelmällä työuupumusta. Saamme määriteltyä aidosti työuupumuksen riskirajat. Kunnianhimoinen tavoite on, että vuoden sisällä olisi tulokset kerrottavissa, Hakanen lupaa.