Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Yliopistoon etujen perässä hakeva ihminen ei ole opiskelija vaan röyhkeä loinen – opiskelupaikat kuuluvat niille, jotka oikeasti aikovat tehdä niillä jotakin

Olin viime viikkoon asti varma siitä, että yliopistoon ei hae kukaan, joka ei sinne halua. Käsitykseni kuitenkin muuttui, kun luin Oskari Onnisen kirjoituksen (HS 12.7.). Kirjoituksen aihe oli lyhyesti se, kuinka aiemmat yliopisto-opintonsa kesken jättänyt Onninen osallistui ylioppilastodistuksellaan kevään yhteishakuun pelkästään etujen perässä, ja sai korkeakoulupaikan. Jutussa mainitaan useaan kertaan sana “porsaanreikä”. Kuinka Onninen pääsi sisään, koska järjestelmässä oleva porsaanreikä mahdollisti sen. Yhteiskuntamme joka ikisessä järjestelmässä on heikkouksia. Se, että pääsee tuoreiden ylioppilaiden kanssa ensikertalaiskiintiöön, mikäli ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa tai ottanut vastaan korkeakoulupaikkaa vuoden 2015 jälkeen, ei ole porsaanreikä. Näkökulmasta riippuen sen voi todeta olevan joko tavallista avoimempi ovi korkeakoulupaikkaan tai yksinkertaisesti virhe, jonka loivat poliitikot. Myös yhteiskuntamme joka ikisessä yksilössä on heikkouksia. Muistan jo varhaisesta lapsuudestani lauseen “Ei se ole hullu joka pyytää vaan hullu joka maksaa”. Samaa periaatetta voidaan soveltaa nyt. Ei ole väärin osallistua todistusvalintaan, jos niin on mahdollista tehdä. Ei ole väärin, että tutkii ja laskelmoi, mille aloille ja mihin yliopistoihin oma todistus riittäisi. Ei ole väärin, että tiedostaa opiskelijan Suomessa nauttimat edut. Mutta se, että jo yhden korkeakoulututkinnon keskeyttäneenä hakee yliopistoon “vitsillä” vain saadakseen opiskelijaedut, saa paikan ja vielä vastaanottaa sen ilman aikomustakaan oikeasti opiskella tai valmistua, on. Onninen toteaa jutussaan, kuinka hänen käytöksensä on tietenkin "..rumaa ja väärin, mutta se on halpa hinta tästä potista. Satojen eurojen säästö vuodessa. Hyvinvointivaltio todella pitää huolen heikoimmistaan!” Potilla hän viittaa ensisijaisesti lääkäri- ja hammaslääkäripalveluihin, jotka opiskelupaikan vastaanottaminen takaa seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Opiskelen oikeustiedettä ruotsalaisessa yliopistossa. Vuosikurssillani on lukukausi lukukaudelta vähemmän päitä, sillä koulutusohjelmassa ei saa jatkaa, mikäli ei ole tehnyt tarpeeksi opintopisteitä. Kirjameren ja yliviivaustussien keskellä yksikään meistä ei ajattele, kuinka ihanaa on saada 50 kruunua halvempi junamatka tai supermarketin kuukausittainen 2,5 euroa vastaava bonus. Jokainen meistä miettii, kuinka selvitä tutkinnon loppuun asti ja äkkiä. Elämässä tulisi ottaa tavoitteeksi hyödyntää itseään, ei järjestelmää. Silloin pänttäykseen käytetyt vuodet ovat halpa hinta potista, jonka tutkinto tarjoaa – yli seitsemäksi vuodeksi.