Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri SK Cup

Kolmen hallituksen vuosi – hallitusohjelmasta voi tulla paha jarru, kun uudet käänteet edellyttävätkin aivan uudenlaisia päätöksiä

Päättynyt vuosi 2019 oli kolmen hallituksen vuosi. Ensin vallassa oli Sipilän, Orpon ja Soinin johtama hallitus, joka oli aloittanut jo toukokuussa 2015 ja erosi sote-katastrofin ja vaalien jälkeen kesäkuussa 2019. Tämä keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten SOS-hallitus leikkasi kansaneläkkeitä, lääkekorvauksia, opintorahaa, työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, veteraanietuuksia, vammaisetuuksia, sairauspäivärahaa, lasten kotihoidontukea ja hoitorahaa. Lisäksi se vähensi ammatillisen koulutuksen rahoitusta 190 miljoonalla, pidensi työaikaa ilman lisäpalkkaa, leikkasi julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja 30 prosentilla, siirsi työnantajamaksuja työntekijöiden maksettavaksi, pidensi työntekijän koeaikaa kahdella kuukaudella, lyhensi työnantajan takaisinottovelvoitetta, leikkasi vuorotteluvapaata, lyhensi ansiosidonnaista työttömyyskorvausta 100 päivällä, kasvatti päiväkotien ryhmäkokoja, rajoitti päivähoito-oikeutta ja leikkasi aikuiskoulutustukea. Olisiko luettelolla yhteyttä keskustan kannatuksen laskuun? Säästöjen perusteluna oli Suomen kilpailukyvyn parantaminen sekä ”kestävyysvaje” eli valtion tulojen ja menojen tasapainottaminen. Kukaan ei tosin ymmärtänyt silloin eikä nytkään, miten eläkeläisten, opiskelijoiden, nuorten perheiden ja naisten, etenkään julkisen alan naisten vainoaminen edistäisi vientiä. Puheet kahden miljardin kestävyysvajeesta olivat nekin täyttä potaskaa. Neljän miljardin yritystukia ei karsittu lainkaan, vaikka yritysmaailmastakin oli huomautettu, että suuri osa niistä ei vastannut tarkoitustaan. Sipilän hallitus oli pläkkiselvästi uusliberaalien markkinauskovaisten ryhmä, jonka tavoitteena oli hyvinvointivaltion purkaminen ja yksityisen omistusoikeuden ja markkinatalouden laajentaminen uusille alueille. Sen todisti leikkausten ohella taksiuudistus, rautateiden myyntihankkeet, Nesteen ja muiden valtionyhtiöiden kauppaaminen sekä pahimpana terveydenhoidon yksityistämisyritykset. Seuraava eli Rinteen hallitus nimitettiin viime kesäkuussa. Hallitus joutui eroamaan joulukuun 10. päivänä, koska keskustapuolue ei enää luottanut pääministeri Rinteeseen. Sen sijaan hallituksen ohjelma ja toimet olivat ok. Outo juttu. Keskustapuolueesta sanottiin, että perimmäiset syyt kerrotaan sitten pölyn laskettua. Hiljaisuutta on jatkunut jo yli neljä viikkoa. Ilmeisesti syytä vielä etsitään. Oikea syy oli se, että Antti Rinne puolusti palkkakiistassa julkisesti työntekijöitä. Keskustan uusliberaali herraseura raivostui siitä. Tapana kun on ollut, että pääministeri puoltaa elinkeinoelämän vaatimuksia. Mutta eihän asiaa voi julkisesti tunnustaa. Niin syntyi kolmas hallitus, jolla on entinen hallitusohjelma, mutta uusi pääministeri. Hallituksen polulla on kuitenkin ainakin kaksi miinaa, keskustan uusliberaalit ja olosuhteiden muuttuminen ajan mittaan. Hallitusohjelmasta voi tulla paha jarru, kun uudet käänteet edellyttävätkin aivan uudenlaisia päätöksiä. Toivottavasti pääomapiirien ei anneta sabotoida tämän hallituksen toimintaa. Kirjoittaja on varatuomari Nakkilasta.