Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Katri Kulmuni peliliike ei sittenkään ole tavaton – Keskusta tarvitsee puheenjohtajan, jolla on aikaa keksiä puolueen tarkoitus uusiksi

Kuluneella viikolla on taivasteltu Katri Kulmunin (kesk.) tehtävärulettia. Hän erosi valtiovarainministerin paikalta, mutta jatkaa puolueen puheenjohtajana. Kahden suurimman hallituspuolueen puheenjohtajat eivät ole valtioneuvoston jäseniä. Tosin sillä erotuksella, että Antti Rinne (sd.) ei hae jatkokautta syksyn puoluekokouksessa. Kulmunin ratkaisua on pidetty kummallisena, jopa epäsopivana. Nykyisin on tapana, että hallituspuolueen puheenjohtajat ovat myös ministereitä. Aina näin ei ole ollut. Martti Miettunen (maalaisliitto) oli pääministerinä kolmeen kertaan, mutta ei kertaakaan puolueensa puheenjohtaja. Samaa puoluetta edustanut Ahti Karjalainen oli pääministerinä kaksi kertaa. Niin ikään kolminkertainen pääministeri oli K.-A. Fagerholm , joka hävisi sosiaalidemokraattien puheenjohtajakisan kahdesti. Suomen ainoa kommunistinen pääministeri Mauno Pekkala ei koskaan johtanut puoluettaan. Ministeripäiviä näillä neljällä on yhteensä yli 16 000. Suomen presidenteistä P. E. Svinhufvud , J. K. Paasikivi , Risto Ryti , Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto olivat myös pääministereitä, mutta eivät puolueensa puheenjohtajia. Vastaavasti puolueen puheenjohtajat saattoivat jäädä valtiollisessa hierarkiassa melko vähäiseen asemaan. He eivät paistatelleet julkisuudessa. He johtivat kansaliikkeitään ja aatteellista ohjelmatyötä. Maalaisliittoa 21 vuotta johtaneen Petter Heikkisen nimi ei kuulu lukion historian oppimäärään. Samaa voi sanoa vaikka sdp:n Kaarlo Harvalasta tai kokoomuksen Arvo Salmisesta . Ajat olivat erilaiset. Hallitustyöskentely oli presidenttivetoista. Ministereitä tuli ja meni. Tässä mielessä 2010-luvulla ollaan palattu normaaliin järjestykseen parin poikkeuksellisen seesteisen vuosikymmenen jälkeen. Valtionhoito ja aatteellinen työ ovat joskus hankalasti sovitettavissa yhteen. Etenkin jos kyseessä on auringonlaskun keskustan pelastaminen ja lähihistorian pahimpaan talouskriisiin matkalla olevan Suomen rahaministerin tehtävän hoitaminen. Voi olla, että keskustaa ei pelasta mikään muu kuin ihmisten yllättävä halu muuttaa takaisin maalle. Tällä hetkellä keskustalla ei ole äänestäjille mitään myytävää. Vähintäänkin puolueen on uudelleen löydettävä suuntansa ja aatteellinen tarkoituksensa. Kulmuni voi hyvinkin olla oikeassa. Suomi ei kaipaa hallituskriisiä, mutta keskusta kaipaa puheenjohtajaa, jolla on aikaa vain puolueelle.