Ladataan
Pääaiheet Tulospalvelu Eduskuntavaalit 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Mäkäräinen pettyi ja pahoitteli – "Tällaista on ollut koko talvi ja oikeastaan koko urani"

Kaisa Mäkäräisen MM-kisat Östersundissa lähtivät alamäkeen jo ensimmäisessä henkilökohtaisessa kisassa, kun ylämäessä tapahtunut kaatuminen sotki pasmat sprinttikisaa johtaneen suomalaistähden mielessä. Vaikka Mäkäräinenkin nousikin lumen pinnasta parissa sekunnissa, ei kisojen osalta nousua tapahtunut enää missään vaiheessa. Tuo sprintin 12:s sija oli lopulta Mäkäräisen paras henkilökohtainen MM-sija. Sunnuntain yhteislähtökisassa hän oli 23:s. Mikä siis meni loppujen lopuksi vikaan? –  Ei sitä oikein pysty tiivistämään yhteen lauseeseen. Tällaista on ollut koko talvi. Ja oikeastaan koko urani. Välillä aina mietin, kun mediakin tykkää kirjoittaa että "miksi ei mene MM:ssä hyvin?". Mutta aika harva muistaa, että kun olen maailmancupissa ollut palkintopallilla, niin se on yleensä ollut 4–5 kisaviikonloppua (kaudessa) kun niin on käynyt. –  Ja meillä on kymmenen viikkoa kisoja vuodessa eli puolet on yleensä niitä, kun on oltu muilla sijoilla kuin podiumilla. Ei se ole sellaista, että viikosta toiseen olen podiumilla ja sitten MM:ssä en ole. Mäkäräinen on aina vakuutellut, ettei ota muilta paineita niskaansa. Rajusti pettyneen urheilijan kommenteista saattoi toki ajatella toisinkin. –  Aina kaikki odottaa. Se on paljon helpompi odottaa kuin tehdä (niitä tuloksia). Sen tiesin, että mahdollisuuksia on (MM-Östersundissa). Hiihtovauhti on ihan riittävä, vaikka ei ehkä olekaan ihan parhaita suksia ollut näissä kisoissa. Mutta kilpailu on niin kovaa, että kaikki osa-alueet on oltava kunnossa: ampumanopeus ja -tarkkuus, fyysinen kunto ja kalusto. Huonoilla suorituksilla ei olla korkealla, Mäkäräinen tilitti. Ja lopuksi Mäkäräinen mietti hetken vastausta kysymykseen "mitä haluaisit sanoa suorituksiasi seuranneille ja sinulta paljon odottaneille suomalaisille penkkiurheilijoille?". –  Tervetuloa seuraamaan harjoituksia. Tuntuu, että sitä helposti puukotetaan, eikä muisteta sitä työmäärää, mitä täällä kaikki urheilijat tekevät. Niin kisan viimeisellä kuin ensimmäiselläkin siinä on niin paljon työtä takana. Eihän tämä loppupelissä ole kuin minun elämä, jota vain aika monet seuraavat. –  Mutta olen pahoillani.