Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri Eurovaalitulos

Perheenäiti ratkaisi lasten Fortnite-riippuvuuden radikaalilla tavalla – myi pois koko konsolin: ”Se peli on demoni, kirous”

Perheenäiti Patricia Walhelm huolestui samasta ilmiöstä, joka on ollut tapetilla useissa suomalaisperheissä jo pitkään. Kirkkonummelaisperheen pojat pelasivat pelikonsolillaan videopeli Fortnitea, eikä kivalta vapaa-ajan puuhalta aluksi tuntunut harrastus pian ollutkaan enää niin harmiton. Eniten uusperheen viidestä pojasta peliä pelasivat 11- ja 7-vuotiaat viikarit, mutta erityisesti pelaaminen alkoi hallita 7-vuotiaan Niclaksen elämää. –Pojat olivat niin uppoutuneita peliin, että koko muu maailma unohtui, Walhelm kertoo. Testi avasi silmät Kerran äiti päätti tehdä testin. Hän antoi poikien yhden päivän ajan pelata niin paljon kuin he halusivat, nähdäkseen, missä poikien oma raja kulkee. Kävi ilmi, että raja ei tullut päivässä vastaan. –He aloittivat pelaamisen aamulla seitsemältä ja lopettivat, kun oli mentävä nukkumaan. He pitivät välillä vain nopean ruokatauon jonka aikana hotkivat ruokansa pikaisesti. Testi herätti Walhelmin ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Hän asetti pelaamiselle tiukat rajat - peliä sai pelata 45 minuuttia joka toisena päivänä. Aikataulu herätti aluksi kiukkua, mutta tilanne tuli hetkeksi hallintaan. –Mutta sitten pelaaminen liukui taas jokapäiväiseksi. Sairastan sydämen vajaatoimintaa, joten olen koulun päättymisen aikaan jo väsynyt. Oli helppoa sanoa pojille, että läksyjen tekemisen jälkeen saa pelata. Tämä lienee tuttua monessa muussakin perheessä. Kuormittavan arjen keskellä lasten ruututuokio on helppo lepohetki vanhemmille. Myös perheiden parissa 20 vuotta työskennellyt ja Supernanny Suomi -sarjassa esiintyvä Pia Penttala toteaa liiallisen ruutuajan olevan yksi sekä lasten että vanhempien yleisimmistä ongelmista suomalaisperheissä. –Kun lapset katsovat ruutua, on hiljaista ja rauhallista eikä kukaan ole kinuamassa mitään. Mutta ei se loppujen lopuksi ole sen arvoista, Walhelm sanoo. Äidin mitta täyttyi Jossain vaiheessa pojat alkoivat heräämään jo viideltä aamulla pelaamaan, minkä vuoksi he olivat koulun alkamiseen mennessä väsyneitä. –Sen takia koulupäivät menivät huonosti. Oli kiukuttelua ja huonoa käytöstä. Ruvettiin puhumaan rumasti ja kiroilemaan. Se oli se, mikä sai minut tekemään tämän päätöksen. Toinen painava syy oli pienempien veljien kanssa vietetyn ajan kutistuminen olemattomiin. –Se oli piste iin päälle. Silloin päätin, että nyt se paska lähtee! Sen jälkeen, kun konsoli ja Fortnite tulivat meille, kaikki meni alamäkeen. Pelaavat pojat olivat kiukkuisia ja pikkuveli yksinäinen. Rahaakin siihen meni kun minä hölmö annoin sitä pelissä tapahtuvia ostoja varten, tavallaan siis kannustin pelaamiseen tajuamattani, Walhelm toteaa. Pelissä hankitut tarvikkeet myytiin, ja sen jälkeen koko konsoli lähti kiertoon. Walhelmin puoliso tosin ehdotti, ettei laitetta myytäisi kokonaan, vaan se pantaisiin varastoon. Perheenäidin mitta oli kuitenkin täynnä. –Jos lapset olisivat tienneet, että konsoli on meillä vielä, jossain vaiheessa olisin kuitenkin kyllästynyt kitinään ja heltynyt antamaan pelin takaisin. Ei se olisi auttanut tilannetta. Ja tapahtunut muutos - se on ihan mahtava, Walhelm kertoo. Etenkin Niclaksen käytös muuttui Walhelmin mukaan saman tien täydellisesti. Hän on rauhallisempi, nukkuminen parani ja myös koulusta on tullut viestiä, että kaikki sujuu. –Nyt hän on iloinen ja jaksaa paremmin, ja perheen kanssa touhuaminen kiinnostaa taas. Olemme pelanneet lautapelejä ja viettäneet aikaa yhdessä. Ja eilen hän otti 4-vuotiaan pikkuveljen mukaansa ja he leikkivät yhdessä ulkona tuntikaupalla. Mikä parasta, hän sanoi itsekin, että konsolin myyminen oli hyvä idea, koska peli hallitsi hänen elämäänsä liiaksi. Hän tajusi sen itsekin, Walhelm iloitsee. Hän kertoo, että poika on ikäisekseen kypsä lapsi, joka osaa itse huolehtia monista omista asioistaan, kuten aamupalan tekemisestä tai vaatteiden keräämisestä. Siksi äiti luuli, että pelaaminenkin pysyisi hallinnassa. Koukuttava peli vei kuitenkin mukanaan. –Se peli on demoni, se on kirous, Walhelm puuskahtaa. –On uskomatonta, miten muutos pelistä luopumisen jälkeen näkyi välittömästi. Hän rauhoittui todella paljon. Kiusaamisen väline Yksi Fortniten ominaisuuksista on, että sillä on mahdollista olla yhteydessä toisiin pelaajiin verkossa. Walhelm kertoo, että Niclas joutui myös kiusatuksi Fortniten välityksellä. –Siellä on todella ilkeää porukkaa. Poikaa haukuttiin todella törkeällä tavalla, mistä hän pahoitti mielensä. Se vaikutti häneen paljon. Onneksi se on nyt poissa, onneksi! Walhelm huudahtaa. Nykyisin Walhelmin perheessä vietetään ratkiriemukkaita seurapeli-iltoja, joissa häviäjää odottaa hurja haaste. Lapset ovat riemuissaan, kun vanhemmat panevat itsensä likoon. –Siinä on Kimblen hävinnyt äitikin saanut monta kertaa kylmät vedet niskaansa, Walhelm naurahtaa. Asiantuntija: ei laaja ongelma Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa mediakasvatuksen suunnittelijana työskentelevä Tommi Tossavainen pitää Walhelmin ratkaisua ymmärrettävänä, ja se on saattanut tuntua ainoalta keinolta puuttua tilanteeseen. Riippuvuudesta ei hänen mukaansa kuitenkaan todennäköisesti ole kysymys näin nuoren pelaajan kohdalla. –Tavat joilla vanhemmat ovat olleet lapsen kanssa vuorovaikutuksessa eivät ole toimineet ja on päädytty tilanteeseen, jossa valta on siirtynyt lapselle, Tossavainen sanoo. Vaikka vanhemmat hänen mukaansa näkevät pelit usein ongelmien aiheuttaja, useimmissa tapauksissa liiallinen pelaaminen on oire jostakin muusta. –Pelit ovat pääsääntöisesti sosiaalista ja hauskaa ajanvietettä, mutta jos yhdessä sovittuja sääntöjä ei pystytä noudattamaan, silloin on vedettävä tiukemmat rajat. Tossavainen kiertää puhumassa muun muassa vanhempainilloissa lasten ja nuorten netin käytöstä, pelaamisesta ja sosiaalisesta mediasta. Hänen mukaansa lasten liiallinen pelaaminen ei ole hälyttävän yleinen ongelma perheissä. –Sanoisin, että suurin huoli lasten ruutuajasta tulee medialta. Valtaosassa kodeista pelit ja ruutuaika ovat ihan luonteva osa arkea. Tutkimusten mukaan suomalaislapset ovat onnellisempia kuin koskaan. 98 prosenttia lapsista pelaa digitaalisia pelejä ja vain 2-3 prosentilla ongelmat ovat niin suuria, että niihin tarvitaan ulkopuolista apua, Tossavainen summaa. Hän kehottaa vanhempia kiinnittämään huomiota pelaamisen määrän tarkastelun sijasta enemmän muihin kasvatustehtäviin: huolehtimaan, että lapsi liikkuu päivittäin, syö terveellisesti, nukkuu riittävästi sekä hoitaa koulutehtävät, kotityöt ja mahdolliset muut harrastukset jos niitä on. –Kun nämä asiat toteutuvat, ei oikeastaan ole väliä mihin muun vapaa-ajan käyttää. Tossavainen muistuttaa, että esimerkiksi Walhelmin perhettä riivanneen Fortniten ikäraja on 12 vuotta, koska se on nopeatempoinen ja väkivaltainen. Hän kehottaa vanhempia tarkistamaan lastensa pelien ikärajat, mutta jos ne ovat kunnossa, hän antaisi lapsen itse valita, millaisia pelejä tämä haluaa pelata. –En lähtisi tunkemaan mitään tietynlaista, esimerkiksi oppimispelejä tai muuta, jos lapsi ei niitä halua tehdä. Oppimispelejä pelataan kyllä sitten koulussa ja muissa ympäristöissä riittävän paljon. Jos peli on sellainen mikä kiinnostaa lasta ja hän saa siitä iloa ja onnistumisen kokemuksia niin se on peli jota suosittelen. VINJETTI Tommi Tossavainen suosittaa vanhemmille luettavaksi Pelikasvattajan käsikirja 2 -teosta, jota hän on ollut itsekin toimittamassa. Kirjassa kymmenet pelitutkimuksen, pelikasvatuksen ja pelialan asiantuntijat kertovat, millaisia tärkeitä kysymyksiä pelaamiseen liittyy juuri nyt. Kirjan voi ladata ilmaiseksi täältä .