Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Porin koulujen vanhempainyhdistykset vetoavat pienten koulujen puolesta – Miten lapsimäärät voivat kasvaa, kun palvelut karkaavat yhä kauemmas?

Koulujen kohtaloita palveluverkkouudistuksen kourissa on puitu lehtien palstoilla viime aikoina paljon. Tämän tulisi toimia herätyksenä tosiasioihin, jotka on osoitettu usein tutkimuksin. Suuret yhtenäiskoulut ovat trendi, joka toki avaa mahdollisuuksia, mutta myös tuottaa levottomia lapsia ja merkittävästi pudonneita PISA-tuloksia. Pienet tulevaisuuden toivomme apinoivat murrosiän muutoksissa kapinoivilta nuorilta vääriä asioita aivan liian varhain. Suomen, maailmanlaajuisestikin, huippuluokkainen koulutusjärjestelmä ei enää lunasta lupauksiaan lasten tukena, turvana ja tulevaisuuden rakentajana. Lapsivaikutusten arvioinnit näyttävät värikkäissä kaavioissaan vihreää valoa valtaville muutoksille. Kaavioiden ulkopuolella on kuitenkin todellista elämää, jossa parhaat arvioijat, lasten vanhemmat tekevät työtä väsymättä ympäri vuorokauden ja viikosta toiseen. Kukaan ei kuitenkaan näiltä arjen ammattilaisilta kysele mihin suuntaan asioita pitäisi ajaa. Vanhempainyhdistykset ovat nousseet puolustamaan lasten tulevaisuutta ja suuresta syystä. Koulumatkojen pituudet pienemmissä kylissä karkaavat kohtuuttomiksi ja päivän pituus hipoo aikuisen täyttä työpäivää. Sydäntä riipaisevaa kohtelua kaupungin päättäjiltä lakkauttaa pienet kyläkoulut ja siirtää lasten vapaa-aika, harrastusten ja liikunnan parista, bussin penkille vedoten koulujen ikään, huonokuntoisuuteen ja lapsimäärien vähenemiseen. Miten ihmeessä lapsimäärät voisivat tulevaisuudessakaan kasvaa, kun palvelut karkaavat yhä kauemmas?! Kaiken tämän pöyristyttävyyden lisäksi erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat yhdistetään yleisopetukseen jakamaan määrärahat ja jumppasalivuorot ilman tarvittavia apuvälineitä. Puhumattakaan kohtelusta, jota väistämättä saavat osakseen muilta oppilailta koulun pihapiirissä, kun valvojien silmät välitunneilla eivät riitä. Jotain on pahasti pielessä, kun saatetaan elämälleen valmiiksi haasteelliset kortit saaneet lapset yhä haastavampaan ympäristöön. Me vanhemmat kuljemme silmät avoinna arjessa ja nenä pitkänä sisäilmaongelmien perässä, kuten kuuluukin. Totuus ei torvisoittoa kaipaa. Uudet koulut ovat tänä päivänä huonommassa jamassa muutaman vuoden jälkeen kuin vanhat vuosikymmenien jälkeen. Porin kyläkoulujen tiloissa ei haise kuin hyvä henki ja sopivasti falskaavien ikkunoiden raoista leppoisasti tuulahtavat luonnon tuoksut. Opettajat voivat paremmin ja osaavat tervehtiä jokaisen oppilaan nimeltä, kulkiessaan koulun päästä toiseen. On aika nostaa nenä neliöhinnoista ja katsoa tulevaan, lunastaa lupaukset lasten ja nuorten kaupunkina. Investoinnit lasten hyvinvointiin tulevat moninkertaisina takaisin, kun annamme esimerkkiä, että rahan sijaan on syytä joskus ajatella sydämellä ja katsoa silmiin. Ehkä jonain päivänä meillä vanhemmilla on heidän ansiostaan takapuolen pyyhkimiseen muutakin kuin päivän aviisi – kun jokin muukin kuin raha on ratkaissut. Porin menestyksekäs brändiuudistus saakoon jatkoa. On aika lopettaa muiden matkiminen ja suurten yhtenäiskoulujen sijaan panostaa paikalliseen ajatteluun, jossa alakoulut ja yläkoulut toimivat erillisinä yksiköinä maltillisen kokoisina ja lähellä luontoa. Annetaan lasten nauttia lapsuudesta ja lannan tuoksusta, kuten itsekin olemme aikanamme tehneet. Suurempien askelten aika tulee kyllä, mutta jokaisella on oikeus ottaa ne omassa tahdissaan. Todella outo ja ehdottoman uniikki – Pienten koulujen Pori, olisiko tässä avain perheiden paluumuuttoon tai jopa uusien tuttavuuksien kosiskeluun? Vanhempainyhdistysten hallitukset Tuorsniemen, Ahlaisten, Enäjärven, Kalaholman, Uusikoiviston, Toejoen, Ruosniemen, Reposaaren, Söörmarkun ja Noormarkun Kankaan koulun ja Koivulan koulun vanhempaintoimikunta. Suuret yhtenäiskoulut ovat trendi, joka toki avaa mahdollisuuksia, mutta myös tuottaa levottomia lapsia ja merkittävästi pudonneita PISA-tuloksia.