Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kaksi nukkemaakaria ja yksi spurgujen kasvattama taiteilija esittäytyvät Galleria 3h+k:ssa

Kuvataide Sanni Mäkipää & Emma Nurminen: Rihma, Anna-Linnea Kukkonen: Kuukausi kotona 21.3. saakka. Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 12-16. ”Pesukarhun häntä, sorsan nokka, sammakon jalat ja marakatin kädet. Tällaista pehmolelua en ole ennen tehnytkään”, sanoi Nelli Nukkemaakari kirjassa Joulupukki ja noitarumpu . Mauri Kunnaksen sadussa tontut ratkovat monitulkintaista lahjatoivetta. Sanni Mäkipään (s. 1994) ja Emma Nurmisen (s. 1994) näyttely on kuin kokoelma Nukkemaakarin arvoituksellisia tulkintoja. Tekstiiliveistoksilla on muhkeita huulia ja solmuisia asentoja. Ilmassa leijuu karvaolentoja ja lattialla luikertelee pörröisen möykyn kärsä. Kankaiden värit hehkuvat kauniina, mutta teosten asennoissa on alakuloa. Tekijät kuvailevat näyttelyään naiselliseksi satimeksi. Joko otukset ovat ulkopuolisille suunnattuja houkuttimia, kuin lihansyöjäkasveja. Tai sitten naiselliseksi puuhasteluksi mielletty tekstiilikäsityö on loukku, joka vangitsee tekijänsä. Ensimmäinen vaihtoehto ei näytä todennäköiseltä. Itseensä kietoutuneet muodot eivät hamuile katsojaa, vaan irvistelevät omassa todellisuudessaan. Toinen tulkinta on feministisen itseironinen. Huolellisesti viimeistellyistä teoksista tulee pehmolelumonumentteja itseään toistavalle rakenteelliselle eriarvoisuudelle. Naapurihuoneen näyttely kuvaa irrallisuutta ja väkinäisen hauskaa boheemielämää. Kaikessa vaatimattomuudessaankin hämmentävällä videolla poltetaan päiväkirjan sivuja suomalaisella lähiökadulla. Päähenkilö lukee tekstejä elämästään Kanarialla ja puuskahtaa kaipaavansa koiraa, jota siellä hoiti. Samalla hän haluaa tuhota päiväkirjansa, koska ne ovat valetta. Sisäinen ristiriita ilmenee pikkuruisena katumellakkana parin kaverin avustuksella. Vastapäinen seinä täyttyy tuoreesta päiväkirjasta. Pitkille paperikaistaleille kirjatut ajatukset vilisevät fingerporilaista huumoria ja mietelauseita. Kun kahvit kaatuvat läppärin näppäimistölle, päähenkilö raapustaa näyttelyä varten tarvitsemansa ansioluettelon osaksi päiväkirjateosta. Sen mukaan Anna-Linnea Kukkonen (s. 1990) on kotoisin Kuopiosta, reissannut ja asunut useissa maissa ja valmistunut viime vuonna Kankaanpään taidekoulusta. Hän määrittelee itsensä spurgujen kasvattamaksi taiteilijaksi. Näyttely on sekä traaginen että hauska. Suurikokoisen hiilipiirrosteoksen vähättelevä nimi ei ole totta, mutta enteilee taas uutta päiväkirjaroviota: En ole koskaan ollut hyvä pitämään päiväkirjaa .