Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Näppärä loihtii sosetuubista kattolampun ja dödöpullosta mini-Hooverin

Pieni kukkaruukku, joka on tehty hammastahnatuubin korkista. Kattolamppu, joka on väkerretty tomaattipyré-putkilon yläosasta. Deodoranttipullojen kuulista valmistettuja pallovalaisimia. Helena Hakala ja Helena Viitala ovat hurahtaneet minielämään, eli nukkekotien sisustusten valmistamiseen. Hakala opiskelee Otsolan kansalaisopistossa nukkekotikurssilla, jolla Viitala on jo kuudetta vuotta opettajana. Naiset myöntävät naureskellen, että nukkekotiharrastus on omanlaistaan hulluutta. Se aiheuttaa esimerkiksi kirpputoreilla penkomista ja kaiken maailman nauhojen sekä nappien jemmaamista kotiin. Nukkekotiharrastaja rupeaa myös hahmottamaan maailmaa uudella tavalla: sitä mitä joku toinen pitää vain roskana, nukkekoti-ihminen saattaa nähdä mahdollisen nukkekodin tarve-esineen. Vanupuikkoa ei tietenkään saa heittää roskiin, sillä siitä voi saada minikokoisen kynttilän, ja lääkeruiskusta voi näperrellä pikkuisen kahvinkeittimen säiliön – siinähän on vetoisuutta osoittava numeroasteikkokin jo valmiina. Helena Hakala kertoo olevansa kansalaisopiston kurssien suurkuluttaja, Helena Viitala on taas innokas käsitöiden harrastaja. Viitala innostui ensiksi itse nukkekotikurssille, ja kehittyi puuhassa niin hyväksi, että opettaa nyt itse nukkekodin kalusteiden ja tavaroiden tekemistä. –Kokoonnumme kurssille joka toinen viikko. Se on osoittautunut hyväksi tahdiksi, sillä näin töissä käyvätkin ehtivät halutessaan viimeistellä kurssilla aloitetut työt kotona. Nukkekotiharrastajan työkaluvalikoimaan kuuluvat esimerkiksi kuviosaha, sivuleikkurit ja pinsetit. Erittäin tärkeää on käyttää hyvää liimaa, eikä riittävän hyvää meinaa edes Porista saada. Sitä pitää hamstrata kädentaidon messuilta. Harrastajien viidakkorumpu paukkuu, että Lidlistäkin saa jotain todella kunnon tököttiä. Nukkekotiharrastajat vaihtavat ahkerasti ideoita keskenään. Vinkkejä haetaan myös netistä ja sisustuslehdistä. Aikaa kuluu harrastuksen parissa viljalti, mutta se ei haittaa, kun on mieleistä tekemistä. –Olen laskeskellut, että minulta kuluu päittäin keskimäärin neljä tuntia tähän puuhaan, naurahtaa Helena Viitala. Helena Hakalalla nukkekotiharrastus on aaltomaisempaa. –Kaikki alkoi siitä, että halusin sisustaa tyttäreni nukkekodin 1970-luvun tyyliin. Tein sen valmiiksi suurella innostuksella, ja sitä seurasi sitten taas suvantovaihe. Nyt olen tehnyt esimerkiksi 1950-luvun miljöön muistellessani sitä, miltä lapsuuskodissani näytti maaseudulla. Otsolan kansalaisopiston kahvihuoneessa on parhaillaan esillä myös muita nukkekotiryhmäläisten töitä. Minielämää -niminen näyttely on esillä ensi viikon torstaihin 21. maaliskuuta asti.