Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Raumalla syntyy pelin kautta ainutlaatuinen julkinen puisto – Onnistuuko pelaajilta yhteistyö vai tuleeko puistosta eri tyylien tilkkutäkki?

Raumalla julkista puistoa suunnittelee mielenkiintoinen joukko, jolta ei puutu villejä visioita. Puistoon ehdotetaan esimerkiksi ulkoilma-elokuvateatteria, tee-se-itse -kivipuutarhaa, haaksirikkoutunutta ravintolalaivaa, Pisan kaltevaa tornia muistuttavaa kiipeilytelinettä, aurinkokennoja puhelimia lataamaan, suurta sydänveistosta, pussikaljapaikkaa ja luonnontilaista metsää. Puistosuunnittelijoista nuorin on kuudenikäinen ja vanhin 88-vuotias. Oikeastaan on syytä puhua pelaajista. Keskustelupuisto on pelillinen taideprojekti, jossa raumalaiset pelaajat muokkaavat puistoa siirto kerrallaan. Kukin pelaajista saa oman puistopalasensa ja rahaa. He voivat halutessaan yhdistää alueensa ja budjettinsa. Taiteilijat Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen aloittivat Keskustelupuiston haastattelemalla kaikki pelaajat heidän visioistaan. Ihan helppoa yhteistyöstä tuskin tulee, sillä haastatteluissa jotkut haluavat puiston täyteen erilaista toimintaa, moni kaipaa hedelmäpuita tai kasvimaata, ja yhdessä visioissa alue tahdotaan palauttaa metsämäiseen luonnontilaan. Pelaajilla on myös samankaltaisia ajatuksia. Moni kaipaa jonkinlaista kohtaamispaikkaa puistoon: grillipaikkaa tai nuotioaluetta. Myös suuri sakkipeliruudukko toistuu monien pelaajien haastatteluissa. –Huomasin, että monilla oli visioissa yhdistäviä tekijöitä. Kyllä tästä varmasti hyvä tulee, kommentoi muiden visioita 21-vuotias pelaaja Neea Åkerfelt . Hän asuu itse puiston lähellä, kuten myös moni muu pelaajista, joten paikka on hänelle tuttu. Hän on koulutukseltaan visualisti ja toivoo voivansa tuoda peliin esteettisyyteen liittyviä näkemyksiä. Hän toivoo ennen muuta, että puisto olisi avara ja liikkuminen siellä olisi esteetöntä. –En haluaisi, että puistoon tulee sillisalaattimaisesti vähän kaikkea. Toivon yhtenäistä linjaa puiston suunnitteluun, Åkerfelt toteaa. Moni pelaajista mietti visiossa puiston käyttöä lähinnä omanikäistensä näkökulmasta. Esimerkiksi lapset ja nuoret suunnittelivat puistoon tekemistä omille ikäryhmilleen. Kun pelaajat näkivät toistensa visiot, he saivat uusia ajatuksia. –Lähiseudun lapsilla oli hyvät suunnitelmat. Se antaa hyvän näkökulman. Itse ajattelin puistoa väsynytjalkaisen ihmisen kannalta, kommentoi eläkeläinen Eija Valonen . Lapset ehdottivat puistoon muun muassa graffitiseinää, keppihevostallia, kiipeilymahdollisuuksia, suihkulähdettä ja taustaa valokuvien ottamista varten. Valonen asuu itse maaseudulla. Hän ideoi puistoon maaseutua muistuttavaa luonnonrauhaa: varjoisia paikkoja, joissa voi istua rauhassa kuuntelemassa linnunlaulua. Ulkoilmaelokuva oli hänen ideansa. Myös Blue Sea Film Festival voisi hyödyntää sitä. –Säästäisin mahdollisimman paljon niitä kasveja, joita alueella jo on. Se ei varsinaisesti ole mustan mullan alue, joten sinne täytyisi saada helppohoitoista, kestävää kasvillisuutta. Sen tietää omasta puutarhasta, millaiseksi se menee, jos kukaan ei ehdi hoitaa sitä, Valonen sanoo. Alueelle ideoitiin myös ulkoilmasoittimia. Se idea ei ole Valosen mieleen, sillä hän pelkää soittimista aiheutuvan naapurustossa liikaa melua. Kumpikin pelaajista vakuuttaa olevansa valmis kuuntelemaan avoimesti muiden näkemyksiä ja tekemään tarvittaessa kompromisseja. Valonen uskoo, että aika moni pelaajista päätyy yhdistämään budjettinsa. Taiteilija Tellervo Kalleinen iloitsee siitä, että ihmiset toivat rohkeasti esiin omaperäisiä ideoita eivätkä sensuroineet itseään heti alkuun. Ideoiden kirjo olisi ollut paljon köyhempi, jos kaikki olisivat varoneet ärsyttämästä ketään. Kalleinen toivoo Keskustelupuiston herättävän paljon puhetta siitä, miten ihmiset voivat oppia paremmin keskustelemaan, neuvottelemaan ja ottamaan toisensa huomioon. –Kysyimme kaikilta osallistujilta, voiko ryhmä ihmisiä olla viisaampi kuin yksi ihminen. Todella moni osallistujista oli sitä mieltä, että ehdottomasti voi. Ryhmän voi nähdä potentiaalina eikä yksilöinä, jotka kilpailevat tilasta, Kalleinen sanoo. Hän tuntee kantavansa vastuuta pelaajista, jotka uhraavat puistolle paljon aikaa ja työtä. Pelaajilta vie pitkän ajan pelkästään hahmottaa, mitä kukin toisista pelaajista ehdottaa. Vasta sitten he voivat miettiä yhteistyön mahdollisuutta. –Keskustelussa ja dialogissa perusongelma on, ettemme käytä aikaa paneutuaksemme siihen, mitä toinen tarkoittaa. Ihmisen omat ajatukset tulevat usein kuuntelemisen tielle, Kalleinen toteaa. Lönnströmin taidemuseon ja taiteilijoiden Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen pelinomainen yhteisöllinen nykytaideprojekti. 36 raumalaista pelaajaa suunnittelee julkista puistoa Raumalle osoitteeseen Kalliokatu 28–30. Pelaajat edustavat raumalaisten ikäjakaumaa. Puisto rakentuu kuuden pelisiirron kautta kesien 2019 ja 2020 aikana. Puisto siis muuttuu vähitellen. Ensimmäinen siirto on yksilöllinen. Sen jälkeen pelaajat voivat tehdä yhteistyötä: yhdistää maa-alueita, ideoita tai käytettävissä olevaa rahaa. Jokaista siirtoa varten on varattu puiston rakentamiseen 200 euroa henkilöä kohti. Kyse ei ole pelkästään puiston suunnittelusta vaan myös ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta. Keskustelupuiston toivotaan herättävän ajatuksia myös mm. kaupunkisuunnittelusta ja vallankäytöstä. Keskustelupuiston mahtuu mukaan vielä jokunen pelaaja. Ensimmäisessä pelisiirrossa 21.4. pelaajille arvotaan heidän alueensa, jotka merkitään puistoon puukepeillä.