Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Liian moni vanhus on yksin, rahaton ja turvaton – raha ei riitä edes ruokaan ja lääkkeisiin

Elämme muutoksen mahdollisuuden aikaa, kun vaalipäivänä voimme muuttaa maamme suuntaa kaikki yhdessä äänestämällä eduskuntavaaleissa. Muutosta on saatava aikaan vanhusten hoidossa. Yli 20 vuotta työuraani kuuluivat kotikäynnit porilaisissa ja Porin lähikunnissa olevissa kodeissa. Yhä suuremmassa määrin kodit olivat yksinasuvien ikäihmisten koteja. Kotihoivasta puhutaan nyt paljon. Virkamiehet antavat lausunnoissaan ymmärtää, että laitoshoito on kallista yhteiskunnalle ja kotihoitoa pitää tehostaa. Vanhuksia tulisi jopa tehostetusta laitoshoidosta siirtää kotihoitoon. Kokemukseni mukaan kotona asuminen onnistuu toimintakykyiseltä ikäihmiseltä, jos vielä on puoliso tai muita läheisiä tukena. Muistisairaalle, liikuntavammaiselle tai muutoin elinvoimansa menettäneelle kotona asuminen muuttuu turvattomaksi kärsimykseksi. Arki on usein sitä, että yksinäinen vanhus odottaa ja odottaa. Parhaansa tekevät kotihoidon työntekijät käyvät jopa neljä kertaa vuorokaudessa ja viipyvät käynneillä vain lyhyen ajan. Vaihtavat vaipat, antavat ruuan ja lääkkeet. Kaikki tämä käy vanhuksen mielestä liian nopeasti. Seurusteluun tai ulkoiluttamiseen ei jää aikaa. Koti ei ole enää koti, jos turvattomuus käy ylivoimaiseksi. Liian monien ikäihmisten eläkkeet eivät riitä edes välttämättömään. Ruuasta pitää tinkiä ja lääkkeet puolittaa, koska ruoka- ja lääkekustannukset ovat liian korkeat pienituloiselle eläkkeensaajalle. Taloudelliset vaikeudet ovat arkea monelle ikäihmiselle. Hyväksymmekö tämän tilanteen vai haluammeko siihen muutosta? Liian usein käy niin, että ikäihminen ei saa Kelan rahallista hoitotukea, koska tuen hakeminen vaatii lomakkeiden täyttöä, lääkärinlausuntoja ja lomakkeiden viemistä Kelaan. Tämä on liian monimutkaista iäkkäälle, sairaalle ihmiselle. Olen monesti ihmetellyt Kelan palveluja ikäihmiselle. Kelassahan tiedetään kaikki, asiakkaiden iät, eläkkeet ja sairaudet. Näitä tietoja Kela voisi hyödyntää ja tehdä päätöksen esimerkiksi hoitotuesta iän ja sairauksien perusteella. Näin Kela voisi omalta osaltaan tulla vastaan ikäihmisten hoidossa ja huolenpidossa. Suomalainen ei helpolla turvaudu julkiseen apuun. Liian usein käy niin, että jokin onnettomuus pitää sattua kotona asuvalle yksinäiselle vanhukselle, ennen kuin hänen todellinen avun tarpeensa huomataan. Useat onnettomuudet, terveyskeskuslääkärillä käynnit ja sairaalassa oloajat vältettäisiin hyvin suunnitellulla kotihoidolla. Näistä sairaalakäynneistä aiheutuu yhteiskunnalle huomattavat vuosittaiset kustannukset. Kotihoidon hyvällä suunnittelulla saadaan merkittäviä säästöjä. Jos kotihoitoa ei pystytä toteuttamaan vanhuksen tarpeita ajatellen, laitospaikka pitää saada heti, kun sen tarve on. Kolmen kuukauden odotus on monelle vanhukselle liikaa. Totuus on, että turvallinen laitospaikka on muistisairaalle, toimintakyvyn menettäneelle tai muutoin elinvoimansa menettäneelle vanhukselle tai vammaiselle henkilölle paras vaihtoehto. Se taho, joka paikan myöntää, on myös velvollinen valvomaan hoidon laadun ja on vastuussa laadusta. Suomen sivistysvaltiona tulee huolehtia tästä. Sinikka Alenius eduskuntavaaliehdokas (sd.), Pori Liian monien ikäihmisten eläkkeet eivät riitä edes välttämättömään. Ruuasta pitää tinkiä ja lääkkeet puolittaa, koska ruoka- ja lääkekustannukset ovat liian korkeat pienituloiselle eläkkeensaajalle.