Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ollin oppivuodet eli haluatko miljonääriksi

Haluatko miljonääriksi? Kukapa ei. Siitä on jopa tehty varsin helppoa. Pitää vain olla riittävän sivistynyt ja vastata oikein muutamiin kysymyksiin. Kuten vaikka siihen, mikä on nykyisen paavin nimi. Vaihtoehtojakin annetaan, myös se oikea, eli ihan puskista ei tarvitse arpoa. Näin kuitenkin taannoin kävi eräälle nuorelle naiselle, joka – tietoa kun ei ollut – veikkasi väärin. Isä Mitro ei nimittäin ollut oikea vastaus, vaikka epäilemättä kuulosti vähän tutulta, olihan pyöreäposkinen ortodoksipappi ja EU-edustaja silloin tiheään lööpeissä. Tietokilpailu tuli mieleen, kun on seurannut keskustelua siitä, mittaako edesmenneen Olli Lindholmin nimen tunnistaminen ihmisen sivistyksen tasoa. Tai Kimi Räikkösen? Sorry vaan kaikki fanit. Tuskin laskee Lindholmin arvoa muusikkona tai Räikkösen formulakuskina saati ihmisinä, jos vastaus on ei. Mittaako sekään, jos ei muista paavin nimeä? Minullakin on huono nimimuisti, siis hirveän huono, mutta Isä Mitro! Pelkällä päättelyllä olisi pärjännyt paremmin. Nimien pudotteleminen sivistyksen mittarina on hatara peruste. Mitähän nimiä listaan kuuluisi? Pitäisi kai ainakin erottaa Olli Lindholm ja Dave Lindholm toisistaan... Jos sen sijaan haluaa osoittaa istuneensa koulun penkillä tyhjän panttina, voi tarjota paaviksi Isä Mitroa. Koulutuksella ja sivistyksellä on vissi yhteys, tai oli ainakin ennen. Nykyään rehennellään jopa sivistymättömyydellä. Ehkä sellaiset ihmiset ovat niitä ilmiöoppineita. Sivistys on muutakin kuin päähän potkittua nippelitietoa. Ei pidä silti sekoittaa sivistystä yleistietouteen, jolla voi briljeerata porukoissa pudottelemalla nimiä. Pitää vain olla tarkkana, ettei tule vetäisseeksi hihastaan väärää korttia. Ässä-matsissa tuskin kannattaa siteerata Saarikoskea, eikä hipsteriporukassa Pate Mustajärveä. Vaara on toki teoreettinen, sillä yleensä osaamme istua oikeissa porukoissa tai olla sivistyneesti hiljaa väärissä. Porukat taas määrittyvät sen mukaan, että osaa oikeat tunnussanat ja pilkata vääriä. Se onnistuu yhtä hyvin ala- kuin yläviistoon: Popedan kuuntelijat ovat juntteja, oopperan ystävät elistejä. Niin kauan ollaan turvallisilla vesillä, kun identiteetin määrittelemiseen riittää musiikkimaulla rehvastelu. Siihen moderni yhteiskunta tarjoaa yhä suuremman määrän omia pikku lokeroita. Musiikin tilalle voi vaihtaa myös ruuan, vaatteet tai miltei mitä tahansa, erilaisin yhdistelmin. Näin syntyvät me ja ne muut. Kun yhteiskunnallinen tilanne kiristyy, me voidaan usuttaa niiden muiden kimppuun. Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen kulttuuritoimituksen esimies.