Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Miten kauniisti voikaan kitara soida – instrumenttinsa mestari Ralph Towner palasi sydänleikkauksen jälkeen lavalle Porin upeassa maanantai-illassa

Musiikki Ralph Towner, Juhani Aaltonen & Raoul Björkenheim. Validi Karkia -klubi 25. helmikuuta Käppärän koulussa. –Kuinka ollakaan, minulle tehtiin joulukuussa kolminkertainen ohitusleikkaus. Tämä on siis ensimmäinen konserttini uusien valtimoiden kanssa. 78-vuotias kitaravelho spiikkaa My Foolish Heart -jazzstandardin niin leikkisällä äänensävyllä, että toipumisen onnistuminen ei jää kenellekään epäselväksi. Ralph Towner vaikuttaa olevan elämänsä kunnossa. Akustinen kitara soi tämän herran käsissä kuin kimppu unelmia. Towner kuuluu siihen armoitettujen muusikoiden joukkoon, joille instrumentti on kehon jatke. Aloitusraita Saunter antaa suuntaviivat – Townerin kappaleissa klassiset sävelkulut soivat jazzin kepeydellä ja folkin lyyrisyydellä. Sormet ja kitarankielet kohtaavat mielettömällä herkkyydellä ja voimalla. Valtaosa konsertin kappaleista on Townerin tuoreimmalta My Foolish Heart -levyltä, mutta soittaapa mies yhden aivan uutukaisen, vielä nimeämättömän kappaleen – sekä sukeltaa Oregon-yhtyeensä repertuaariin leikittelevän romuluisella Guitarra Picante -viisulla. Niin, Oregonin kanssa Towner vieraili Porissa viimeksi, vaatimattomat 44 vuotta sitten jazzfestivaaleilla. Oli jo siis aikakin tulla takaisin. Runollisen kauniista perusteemoista irtautuu kudelmien valtava rikkaus. Arpeggiot ryöpsähtelevät toisiinsa törmäillen, keskiaikaiset sävyt ja moderni jazz yhdistyvät mitä luontevimmalla tavalla. Setin päätöskappale Dolomiti Dance on jo melkoista ilottelua, silkkaa soiton riemua. Ei ihme, että hiirenhiljaa taituria kuunteleva yleisö taputtaa mestarin vielä toiseenkin encoreen. –Täytyihän minun nousta takaisin lavalle ja soittaa vielä yksi kappale, kun tänne oli niin pitkä matkakin, Towner juttelee leveä hymy kasvoillaan. Validi Karkia -klubin 8-vuotista taivalta juhlistetaan totisesti hulppealla illalla. Maailman arvostetuimpiin kitaristeihin kuuluvaa Ralph Towneria lämmittelee kotimainen superduo Raoul Björkenheim – Juhani Aaltonen . Björkenheimin 12- ja 6-kieliset sähkökitarat kohtaavat Aaltosen huilun nautittavilla tavoilla. Kaleidophonic -aloituskappaleessa kitara ja huilu ikään kuin jutustelevat keskenään yhdistyäkseen sitten sekä kauniiseen että riitaisampaan harmoniaan. Salakavalasti vaaniskelee Burning Sound , jossa nakuttava kitara taustoittaa villejä huiluhyökkäyksiä. Edward Vesalan innoittama, liplatteleva Ode for Eddie vaihtuu seesteisempien tunnelmien ja iloisten pyrähtelyjen kautta Threshold -kappaleen harmonisesti ja rytmisesti levottomampiin maisemiin. Mainion kaksikon setti päättyy Isfahanista peräisin olevaan kurdimelodiaan, jonka Björkenheim löysi sattumalta pariisilaisesta nuottikaupasta. Upea huilumelodia lepää hypnoottisen kitaranäppäilyn päällä kuin kauniissa unessa.