Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalitulos Eurovaalikone Satakunta Urheilu MM-kiekko Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kankaanpääläislähtöisen Katariina Heikkilän esikoisromaanissa fantastinen vapaustaistelu äityy suoraviivaiseksi – Kirjailijalta voi silti odottaa tulevaisuudessa suuria

Kirjat Katariina Heikkilä: Punainen nyrkki. Aula & co 2019. 407 s. Kankaanpääläissyntyisen Katariina Heikkilän (s. 1989) esikoisromaani Punainen nyrkki julkistettiin tammikuun lopussa Helsingin Kalliossa. Kotimaisen spekulatiivisen fiktion lukijat saivat nautittavakseen virkistävän tyylikkään, persoonallisen ja pitkälle mietityn spefi-romaanin. Punaisen nyrkin päähenkilöinä on neljä nuorta, kovia kokenutta naista. He asuvat Saintanian liittovaltiossa, jonka yhteiskuntarauhaa alituiset ristiriidat, kapinaliikkeet ja väkivalta-aallot häiritsevät tämän tästä. Eniten kerronnan keskiöön joutuva Sajira on toimittaja, joka elää erossa sukulaisistaan, Amina taas rikkaan perheen tytär, joka liittyy soturinunnien uskontokuntaan. Nelikon kolmas jäsen Serra on perhettään vastaan kapinoiva karkuri, joka asettuu Aminan perheen palvelustytöksi. Neanna puolestaan on toimissaan menestyvä liikenainen, poliitikko ja Sajiran entinen rakastettu, joka joutuu Saintanian patriarkaalisten lakien mukaan sopeutumaan alistuvan vaimon osaan. Huolellisesti kehitelty fantastinen maailma tuntuu sinänsä uskottavalta. Punaisessa nyrkissä riittää toisilleen vihamielisiä tahoja ja henkilöitä: ”Sajira ei ollut ainoa, joka oli kiinnostunut vänrikki Quanin puuhista. Hän ei ollut varma, keitä poikien tarkoittamat mustapukuiset miehet olivat. Vaihtoehtoja riitti. Joko he olivat kirkon inkvisition poliiseja. Tai sitten he olivat Rangerasin vartijoita, jotka metsästivät karannutta vankiaan. Tai sitten he olivat Vastarinnan miehiä, jotka toisinaan ottivat vapauden tunkeutua muiden koteihin. Tai sitten he olivat jommankumman heimon sissejä.” (s. 68) Saintanian viktoriaanisessa kulttuurissa avioliitto on naiselle ainoa kunniallinen tie eteenpäin. Heikkilän naishenkilöt nousevat vastustamaan patriarkaattia rohkeasti Kaari Utrion hengessä. Uudentyyppisen polttoaineen hazamin tuotanto, kuljetus ja jalostus tekevät Punaisesta nyrkistä teknotrillerin. Romaanihenkilöt saavat vähitellen selville hazamin haittapuolia, jotka halutaan pitää piilossa yleisestä keskustelusta yhteiskuntarauhan nimissä. Kertoja viipyy pitkään Desrassa, joka on Saintanian sorrettua vähemmistöaluetta. Desralaisten vapaustaistelu saa lopulta Neannan kasvot. ”Neanna oli uhrannut Punaiselle nyrkille miljoonia ja mahdollistanut sen, että veriseksi lyöty joukko pystyi nostamaan nyrkkinsä uudelleen. Ilman Neannan rahoja he olisivat vain surkea lauma hampaattomia susia, jotka piileskelivät vuorilla ja metsissä.” (s. 54) Kypsät spefi-juonteet tekevät vaikutuksen. Young Adult -kirjallisuutena Punaisen nyrkin sujuva kynänjälki vetää vertoja Anne Leinosen , Magdalena Hain ja J. S. Meresmaan teoksille. Henkilöidensä suulla ja kautta kirjailija filosofoi antaumuksella sodista, vapaudenkaipuusta ja ihmisoikeuksista. Saintaniaa hallinnoiva, pelottava kirkkoinkvisitio on kuin suoraan Margaret Atwoodin Orjattaresi -romaanista tai Philip Pullmanin Universumin Tomusta . Kuuden vuoden kirjoitusprosessi on tuottanut komean kaunokirjan. Monista persoonallisista oivalluksista huomaa kirjailijan paneutuneen aiheeseensa pitkän aikaa. Henkilökuvaus on Heikkilän heikoin kohta, vaikka vuoropuhelut häneltä onnistuvat. Henkilöitä kehitellään ensin hartaasti, mutta sitten kertoja panee heidät tekemään kummallisuuksia tai vastakkaisuuksia ja keikauttaa näin uskottavat kuvat nurin. Väistämättä tämä vaikuttaa myös romaaniin sommiteltuun poliittiseen peliin. Desralaisten vapaustaistelussa oiotaan monta mutkaa suoriksi ilman suurempia selittelyjä. Punainen nyrkki on hieman ylipitkä ollakseen loppuun asti jännittävä lukuromaani. Hieman ennen romaanin puoliväliä on paljon tyhjäkäyntiä, kun Aminan perheenjäsenet selvittävät välejään Serran kanssa ja kaikki hajoaa lopulta kammottavaan oikeudenkäyntiin. Edellä sanotusta huolimatta Punainen nyrkki on todella hieno näyte esikoiskirjailijalta, jolta voi jatkossa odottaa jopa kansainvälisen tason spefi-teoksia.