Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Mäenpään ja Kontisen näyttelyt kyseenalaistavat valokuvan ylivertaisuuden ja keskittyvät havaintoon ja muistikuviin

Kuvataide Kristiina Mäenpää: Puitteissa – Within Framework, Tero Kontinen: Kuva palaa vähitellen mieleen 5.3. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11-18. Taideteosta rajaavat aina lukuisat sisäkkäiset kehykset. Taulukehysten ympärille piirtyvät seinän, huoneen ja rakennuksen rajat. Niiden ulkopuolella taidetta kehystävät maantiede, kulttuuri, arvot, lait ja niin edelleen. Kristiina Mäenpään (s. 1990) näyttely keskittyy näyttelytilan rajojen tutkiskeluun. Poriginal-gallerian yläkerta ei ole neutraali valkoinen kuutio. Usein ripustukset näyttäytyvätkin siellä harkitussa suhteessa voimakaspiirteisen huoneen materiaaleihin ja rytmiin. Puitteissa -installaatio suorastaan takertuu tilaan. Esillä on kehys ja kuva kehyksestä, seinä ja kuva seinästä, lattia, kuva lattiasta ja vaihtoehtoinen vinyylilattia. Valokuvat ja jäljitelmät ohjaavat katsomaan alkuperäisten pintojen rakennetta. Huomaan laudoituksen ilmeikkäät oksat, kolot ja sahalaitaiset liitokset. Alakerrassa Tero Kontisen (s. 1964) kollaasit avautuivat ikkunoina matkustamisen irtonaiseen tunnelmaan. Itse pyrähdin galleriaan lähes suoraan reissusta. Koska mieleni viipyi vielä Berliinin kaduilla ja elokuvateattereissa, näin teoksissakin teatterin valkokankaan, metroaseman pylväikön ja valoisan Karl-Marx-Alleen. Jonain toisena päivänä, toisen katsojan silmin samat leikkeet herättävät tietenkin ihan muita illuusioita. Teokset koostuvat paperinpaloista, joissa näkyy piirrosjälkiä, maalausta ja väripisaroita. Vaikka kuvat ovat aukkoisia ja eläviä, ne välttävät kaoottisuuden. Aistihavainnon ilmava hetkellisyys välittyy hienosti ja tunnelma on raikas, jopa lempeä. Näitä kahta erilaista näyttelyä yhdistää kyseenalaistava suhde valokuvan ylivaltaan. Kontisen kollaasit järjestelevät muistoihin piirtyneitä huomioita vapaana tarkkojen digikuvien ehdottomuudesta. Mäenpää käyttää valokuvaa tutkimusvälineenä. Kun valokuva esittää samaa tilaa, jossa se sijaitsee, syntyy häiriö sekä suhteessa kuvaan, että ympäristöön. Kun lattialla on kuva lattiasta, tulee aidostakin lattiasta kuva ja osa teosta. Molempiin näyttelyihin pakkautuu enemmän hiljaista, jopa kuivakkaa mietiskelyä kuin näyttävää huomionhakua. Kuvien olemuksen pohdinta laajenee kuitenkin myös gallerian ja taiteen sisäisten kysymysten ulkopuolelle. Useinhan havaintojamme kehystävät valokuvan rajat ja muistojemme tarkkuutta määrittää kameran erotuskyky.