Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu MM-kiekko Eurovaalikone Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Mikä ihmeen hoitajapula? – Yhdeksän vuotta lähihoitajana ilman vakituista työtä

Ihmettelin ja kauhistelin alueuutisten juttua työvoimapulasta Satakunnassa lähihoitajien kohdalla. Olen itse valmistunut noin 9 vuotta sitten lähihoitajaksi Porin Winnovasta. Työtä olen tehnyt niin vammaisten parissa ja viime vuodet vanhusten parissa. Tykkään työstäni ja mielestäni teen työni hyvin ja asiakasta kunnioittaen. Työntekijänä olen melko sopeutuvainen, ja koska lapsenikin ovat juuri aikuisiällä, olen yleensä työpaikallani se työntekijä, jonka on mahdollista vaihtaa tai muuttaa työvuoroaan lyhyelläkin varoitusajalla. On minua muutaman kerran soitettu kotoa vapaapäivänäkin muutaman tunnin varoitusajalla töihin, jopa yövuoroon. En koe sitäkään ongelmaksi, jos itselleni se on sopinut. Kaikesta huolimatta tuntuu, että joku on vikana. Olen valmistumisen jälkeen hakenut lähes 300 eri vakituista työpaikkaa, jotka ovat olleet julkisessa haussa. Olen hakenut yksityisille, Porin kaupungin paikkoihin ja Satakunnan sairaanhoitopiirin alaisuuteen. Niistä kaikista hauista olen päässyt haastatteluvaiheeseen noin kymmenen kertaa. Hakijoita on kuulemma ollut aina niin runsaasti. Koko työurani olen joutunut tekemään sijaisuuksia, niin yhdestä päivästä aina 1-3 kuukauden sijaisuuksiin. Työttömänäkin olen tämän yhdeksän vuoden aikana ollut. Silloin olen soitellut satoja puheluja töiden perässä, ja saanut kuulla ettei ole minkäänlaista tarvetta. En mielestäni ole koskaan tehnyt mitään hoitovirheitä tai vastaavaa, jotta voisin ajatella olevani missään niin sanotulla mustalla listalla. Minkäänlaisia lomia ei kerry, sanotaan vaan, että ole nyt vaikkapa kuukausi työttömänä ja lomaile. Työttömänä ole ei ole lomaa, vaan jatkuvaa raportoimista ja lippujen ja lappujen lähettämistä työvoimahallinnolle. Karensseja ja rahojensa odottelua kuukauden kaksi ja jatkuva pelko tulevaisuudesta. Ei se ole lomaa. Enkä minä loman vuoksi vakituista työtä halua. Olisi paljon stressittömämpää työntekoa tietää, että vielä ensi kuussakin minulla on työtä, sama mukava työyhteisö ja asiakkaat, jotka tunnen hyvin ja pystyn hoitamaan heitä entistä yksilöllisemmin. Ei jatkuvaa pelkoa työttömyydestä tai kuukausittain vaihtuva työympäristö, jolloin et pysty antamaan itsestäsi kaikkea irti. Olen siis todella järkyttynyt puheista, jotka koskevat työvoimapulaa ja ettei hakijoita ole vakituisiin paikkoihin vanhus - ja vammaispuolella. Kyllä varmasti on, se olen minä, se yksi hakija siellä. Mihin bittiavaruuteen kaikki sadat hakemukseni ovat menneet? Susanna Vehmanen, Pori Olen valmistumisen jälkeen hakenut lähes 300 eri vakituista työpaikkaa. Koko työurani olen joutunut tekemään sijaisuuksia, niin yhdestä päivästä aina 1-3 kuukauden sijaisuuksiin.