Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Porin helmeä uhkaa vasaran alle jääminen – Pitäisikö Saukkosen talo pelastaa?

Porin kaupungissa on helmiä enää vähän. Paikkoja, jotka huokuvat tunnelmaa ja joista lähtiessään saa aina mukaansa jotakin hyvää, vaikka ei olisi euroakaan käyttänyt. Tunnelmaa ei voi luoda yhtäkkiä, se kehittyy ja aikojen saatossa vuosien ja hetkien piirtäessä jälkensä tilan pintoihin. Jokainen vierailija jättää jälkeensä jotakin, joka ei ole käsin kosketeltavissa. Se on hyvä mieli, iloiset ajatukset -positiivisuus, joka jää puodissa asioivien aistittavaksi. Hyvä siirtyy näin ihmiseltä toiselle. Tällainen puoti on Savisiipi - se pieni sympaattinen tiilirakennus siinä Isolinnankadun ja Valtakadun kulmassa, jossa kerrotaan pieniä tarinoita savesta. Rakennus, jonka vanhemman polven porilaiset tuntevat myös Saukkosen talona ja Annan Baarina. Talo on vanha ja rapistunut, mutta sinnittelee siinä vielä - onhan se tehty tiilistä, joille kovuuden on antanut ikiaikainen tuli. Seinissä on halkeamia ja kutsumattomia vieraita rapistelee toisinaan vanhassa kellarissa. Nurkista vetää, mutta puodissa on aina lämmin -kiitos lämpöä hehkuvan savenpolttouunin. Tasainen lämpö tekee hyvää myös talovanhuksen luille. Totta on, että vanha kaunis pieteetillä rakennettu talo ei täytä enää tämän päivän standardeja. Eikä sen arviointi niiden mukaan reilua olisikaan. Jos se olisi tehty kestämään vain sen 40-50 vuotta, niin sortunuthan se jo olisi. Rakennus on onneksi suojeltu ja tällä hetkellä myös puodin pitäjän Tiina Rannan suojeluksessa. Savisiivessä ovat vuosien saatossa syntyneet tuhannet savihahmot, taulut, vadit ja valaisimet, vain joitakin mainitakseni. Savisiivessä nurkkiin hylätyt, meren rantaan huuhtomat, kohtalon puodille kuljettamat esineet ovat löytäneet toisensa ja Tiinan luovuuden ja käsien kautta yhdistyneet sielukkaiksi uusiksi kokonaisuuksiksi. Savisiivestä on voinut tilata kastevesipullon juuri nimen saaneelle pienokaiselleen, Poria symboloivan mustavarispatsasparin vastavihityille harmaille panttereille tai tuhkauurnan edesmenneelle rakkaalleen. Sadat porilaiset, niin pienet kuin isotkin, ovat Savisiivessä saaneet ensikosketuksensa saveen ja ihastuneet ikihyviksi. He ovat synttäreillä ja tyky-päivillä saaneet kokea onnistumisen elämyksiä ja ikimuistoisia hetkiä, kun ovat saaneet huomata osaavansa antaa omin käsin muovailemalla savelle muodon ja sielun. Savea muotoillessa ja käsitellessä vilkkaimmatkin lapset ja levottomat nuoret ovat päässeet oikeiden asioiden ääreen, rauhoittuneet ja löytäneet itsestään jotain sellaista, mitä eivät tienneet olevan olemassakaan. Jos rahalle annetaan valta, kuinka käy Savisiiven? Nyt kun sympaattinen rakennus on menossa vasaran alle, tulee persoonalliselle vuosikausia katukuvaa ja ohikulkijoita ilahduttaneelle kivijalkaliikkeelle lähtö. Kiinteistön uuden omistajan suunnitelmissa tuskin on jatkaa vuokrasopimusta edullisella, käsityöläisyyden mahdollistavalla vuokralla. Ellei hän sitten ole hyväsydäminen kaupunkimme henkeä vaaliva ihminen, joka näkee puodin olemassaolon merkityksen, joka ei ole rahalla mitattavissa. Toivoisin niin, että kaikki te, joilla asiaan on päätösvaltaa, katsoisitte talon myymisasiaa sydämellänne numeroiden ja lausuntojen sokaisematta. Te päätätte, hukataanko kaupungin helmi, vai annetaanko sen vielä loistaa. Katri Sundvall, Pori