Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalitulos Eurovaalikone Satakunta Urheilu MM-kiekko Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Paluu tulevaisuuteen nostaa elämystalouden, hymyn ja palvelun arvoon arvaamattomaan

Eletään vuotta 2043. Robotit veivät säännölliset rutiinit ja työtehtävät. Kuinka kävi ihmisen? Hän halusi toteuttaa unelmiaan ja alkoi syntyä palveluita. Torin ympäristö täyttyi liikkeistä ja elämästä. Siellä oli pieni kahvila, jossa oli tarjolla uunilämpimiä korvapuusteja ja pannukahvia ruusukuvioisista posliinikupeista, kirjakauppa, sympaattinen lankakauppa ja kiiltävän valkoinen pianobaari. Ihmiset palvelivat toisiaan niin hyvin kuin osasivat ja kertoivat asiakkailleen ihastuttavia tarinoita lankojen, kirjailijoiden ja viinirypäleiden takaa. Mummokodin kupeessa puutarhuri leikkasi omin kätösin pensasaitaa huolellisesti. Mitä ihmettä? Kysymys ei ollutkaan enää ansaitsemisesta eikä elannosta raatajan hattu päässä. Itse asiassa nämä kakkuleipurit ja räätälit maksoivat kuukausittain sievoisen summan, jotta pääsivät kuluttamaan aikaa itselleen mielekkäällä tavalla. Alustatalouden ja tekoälyn kehitys disruptoivat työn. Luova tuho pyyhkäisi mennessään kaikki perinteiset työt – ensimmäisenä ne, joita kukaan ei halunnut tehdä. Tilalle nousivat roolipeleistä inspiraationsa ammentavat vapaa-ajanviettokonseptit. Loputon vapaa-aika mahdollisti filosofoinnin, taiteilijaelämän, keksimisen, käsillä tekemisen ja ihmisten ilahduttamisen, hellimisen ja hoivan kaikille suhteellisen edullisesti. Liiketoiminnan palkitsevat mekanismit alkoivat koukuttaa ihmisiä pysymään mukana pelissä nimeltä Yhteiskunta. Into himoista rakennetaan tulevaisuuden bisnestä. Tietokoneet louhivat taustalla dataa. Kehityksestä indikoivat voitto ja kasvu. Markkinavoimia kiinnostaa, millä on kysyntää eli mikä pulla liikkuu nopeimmin. Mikä lisää punaisen langan menekkiä? Mikä lisää mummon kokemaa hyvinvointia? Kenen unelmat myyvät eniten? Mikä trendaa seuraavaksi? Arki täyttyy tosielämän pelaamisesta. Ihmisen tärkein panos on siinä, miten hän toteuttaa omia arvojaan. Kun hyvinvointiyhteiskunnasta siirrytään elämystalouteen, arvoon arvaamattomaan nousevat hymyilemisen, palvelemisen ja seurustelemisen taidot. Elämys on paljon enemmän kuin hyvinvointi ja mukava palvelu. Elämys on henkilökohtainen moniaistillinen kokemus, jolloin viihdyttäjät ja opettajat ovat haluttua seuraa. Merikapteenin, sisustajan ja ravintoloitsijan pääasiallinen tehtävä on tarjota asiakkaalle sydäntä hymyilyttävä tunne ikimuistoihin vaalittavaksi. Kirjoittaja on viestintätoimistoyrittäjä.