Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Yö ei ole kaikille sivistyksen mittari – vanhemmalla väellä on omat ikoninsa

Voi rakas lapsi, Eveliina, tekee mieli sanoa! Vaahtoat ( SK Yliö 17.2.) jossain muussa mediassa käydystä keskustelusta ilman, että tämän lehden lukijalla olisi mahdollisuutta arvioida keskustelua. Ja suurella varmuudella kaikkitietävän rintaäänellä julistat sivistyksen mittarit. Maailma on paljon suurempi, monitahoisempi ja kirjavampi kokonaisuus kuin yhden henkilön merkitys. Voi olla, että sinun ikonisi eivät ole kaikkien ikoneja. Luettelemalla omia tärkeinä pitämisiäsi henkilöitä rajaat oman piirisi. Meitä sodan aikana tai kohta sen jälkeen syntyneillä saattaa olla erilaiset esikuvat, mielimusiikit ja kiinnostuksen kohteet. Räikkösen tiedän, Rammsteinista en ole kuullutkaan ja Trudeau taitaa olla joku amerikkalainen ranskalaisesta nimestään huolimatta. Muutama muu nimi ja aihepiiri ovat tutumpia. Täällä on sananvapaus, onneksi ja valitettavasti. Tunnustan, etten ole koskaan käynyt Yön keikalla, mutta en katsoisi sen olevan kovin suuri aukko sivistyksessä. Nykyään monissa musiikkitapahtumissa on niin suuri mekkala, että vanhat korvat eivät sitä kestä, ja tuntuisi tosi typerältä kuunnella musiikkia suojukset korvilla. Myöskään se lyömäsoitinten jumputus ei ole minun makuuni, vaikka tanssinut olen pienestä pitäen. Suruliputus ja yhdeksän sivua Satakunnan Kansassa tuntuivat minusta silti yliampuvalta. Onneksi Olli Lindholm ei kuollut viikkoa aiemmin, sillä silloin olisimme jääneet jalkoihin kiinalaista uutta vuotta (jota muuten juhlii maailmassa yli miljardi ihmistä) juhlistavan kymmenmetrisen lohikäärmeemme kanssa Porin torilla.