Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Reposaarelainen Einari Vuorinen tempaisi ja luisteli Räpsöön keskustan jäisillä kaduilla ristiin rastiin hokkarit jalassa – "Kysyin vaan vaimolta, että onko minulla vielä olemassa luistimet jossakin, koska en ole varmaan kymmeneen vuoteen luistellut"

Talviloma, eikä mitään tekemistä. Reposaarelainen Einari Vuorinen keksi yleiseen dilemmaan omaperäisen ratkaisun. Hän heräsi aamulla ja tuumasi ikkunasta katsellessaan, että kaduthan näyttävät ihan luistinradoilta. Se oli menoa. Katso, kuinka Vuorinen viilettää: –Kysyin vaimolta vaan, että onko minulla vielä olemassa luistimet jossakin, koska en ole varmaan kymmeneen vuoteen luistellut. Vaimo sanoi, että on sinulla luistimet. Ensimmäiset viisi minuuttia Vuorinen ällisteli hokkareita jalkojensa jatkeena ja muisteli, että kuinkas tämä luistelu nyt tapahtuikaan. Mutta se minkä on joskus oppinut, niin sen aikuisena taitaa. Eikä aikaakaan, kun Vuorinen jo viiletti Reposaaren katuja tukka putkella ja terät soikeina. Luistelureissullaan ristiin rastiin pitkin Reposaaren keskustan katuja mies viihtyi noin tunnin. Todisteeksi tempauksesta hän kuvasi siitä videon. Hän myös kävi kaupassa shoppailemassa ihan muina miehinä luistimet jalassa. Teräsuojat vaan paikalleen ja banaaneja punnitsemaan. –Olen sellainen, että jos mieleen tulee idea, niin toteutan sen ihan mielelläni, en ole pidättyväinen. Ajattelen, että asioita ei saa jäädä liiaksi odottelemaan, että mää sitten hetken päästä ja hetken päästä, pitää tarttua toimeen ja tehdä. Kohta tai hetken päästä saattaa olla jo liian myöhäistä, muistuttaa Vuorinen. Vuorinen on sanoissaan oikeassa. Sillä tyylikkään sirklailun ja rusettiluistelun jälkeen Reposaaren tiet käytiin hiekoittamassa. Oliko Vuorisen tempaus kenties alun alkujaankin jonkin sortin kannanotto katujen kunnossapidosta? –Niin voisi ehkä luulla, mutta ei se ollut. Päinvastoin, minusta oli siistiä, että täällä pystyi tekemään noin. Olisi muutenkin kiva, jos kaduista voitaisiin täällä Reposaaressa hiekoittaa esimerkiksi vain toinen puoli, niin toisella puolella pääsisi sitten paremmin esimerkiksi lastenkin kanssa kelkalla. Täällä on monilla lapsilla kouluunkin matkaa noin 500 metriä, niin senkin voisi hyvin taittaa luistellen. Ei täällä kuitenkaan niin paljon liikennettäkään ole, aika harvoin tulee kaksi autoa esimerkiksi kaduilla vastapäisistä suunnista samaan aikaan, naurahtaa Vuorinen. Jos reissu jotakin toiveita jätti, niin ehkä jäädytys olisi voinut olla hieman vähemmän möykkyisää ja kyyti saanut olla hieman tasaisempaa. Mutta ei parane valittaa. Ainakin kymmenen vuoden luistelutauko on nyt selätetty. Tällä hetkellä jo kahdesti. –Käytiin lasten kanssa sitten vielä erikseen luistelemassa. Ehkä en nyt vielä ole Porin Ässiin ilmoittautumassa, mutta voisihan sitä harkita menevänsä vielä kolmannenkin kerran. Saiko taiteellinen Vuorinen luistelumatkastaan kenties jotakin väreilyitä uutta rap-kappaletta varten MPR-nimisen rap-kollektiivinsa kanssa esitettäväksi? –Se jää nähtäväksi, että mihin kaikkialle tämä jää nyt sitten elämään. Mutta voin suositella ulkoilua ja hyvää seuraa muillekin ainakin mukavaksi hiihtolomayhdistelmäksi, ei sen parempaa olekaan, Vuorinen vinkkaa.