Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ajattelun valtauomien kriitikko – kanadalaisprofessori Jordan B. Peterson on hiomaton, kiroileva äijä

Kirjat. Matti Kankaanniemi: Ilmiö Jordan B. Peterson. Warelia 2019. 177 s. Sastamalalaisen Matti Kankaanniemen (s. 1974) uusin teos on selväkielinen tietokirja Jordan B. Petersonista , huippusuositusta kanadalaisprofessorista. "Tämä kirja ei ole fanin kirjoittama eulogia eikä kiihkeän vastustajan hyökkäys." (s. 10) Psykologi Peterson on noussut nopeasti mediailmiöksi, jota suomalainen teologian tohtori esittelee ja erittelee eri näkökulmista. Teoksensa alussa hän nostaa kaksitoista näkökulmaa Petersonin esiintymiseen, henkilöön ja ajatuksiin. Ilmiötä nimeltä Jordan B. Peterson ei olisi ilman YouTubea. Petersonin yleisöluennot keräävät väkeä eri puolilla maailmaa, ja niitä on tallennettu kymmenilletuhansille YouTube-videoille. Kun Peterson voi näin pitää suullisia luentoja sadoillemiljoonille, hänen sanomansa digitaalinen kaiku on paljon tärkeämpi kuin se, mitä hän on kirjoittanut. Tästä johtuen Kankaanniemi on keskittynyt tarkastelemaan yksinomaan Petersonin suullisia esityksiä ja niiden tulkintoja. Puhu aina totta tai ainakin vältä valehtelua. Tämän totuusperiaatteen Kankaanniemi nostaa Petersonin tärkeimmäksi säännöksi. Peterson ei hae massojen hyväksyntää latelemalla itsestäänselvyyksiä. Hän vastustaa muun muassa feminismiä ja tekaistuja uhritarinoita, vaikka niitä esittäisi kuinka arvovaltainen taho tahansa. Ei siis ihme, että vastustusta riittää. Mikä Petersonissa sitten kiinnostaa suurta yleisöä: ”Petersonin vetovoimaisuus on monelta osin Tarzan-karismaa. Hän on hiomaton, kiroileva äijä, joka perustelee loogisesti, mikä maalaisjärkeä ja -intuitiota vastaan iskevissä ideologioissa on vikana.” (s. 31) Peterson ravistelee provokatorisella individualismillaan eri valtaryhmien, instituutioiden ja koneistojen jäykkää blokkiajattelua. Kankaanniemi toteaa Petersonin ansioksi sen, että hän on onnistunut haastamaan ison joukon ihmisiä katsomaan kriittisesti ”valmiita” ideologioitaan. Paitsi poikkeavilla ajatuksillaan, Peterson on herättänyt huomiota elämäntavoillaan. Hän on saanut ravitsemusterapeuteilta kyytiä elettyään viikkokausia pelkillä pihveillä. Kankaanniemi osoittaa järkeenkäyvästi, ettei monilla Petersonista kiinnostuneilla henkilöillä ole hänestä oikeaa tietoa tai käsitystä. Ongelmaa vahvistaa se, etteivät kaikki puhu hänestä totta. Esimerkiksi väitteeseen, ettei Petersonilla olisi merkittävästi akateemisia ansioita, Kankaanniemi vastaa torontolaisen professorin julkaisseen yli sata vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Kankaanniemen mukaan Petersonista tekee ansiokkaan tieteentekijän myös se, että hän ottaa kantaa metateorioihin, toisin kuin monet muut. Esimerkiksi Kankaanniemi nostaa evoluutioteorian, jonka pitäisi ohjata tieteentekijöitä yläkäsitteenä mutta johon monet ottavat etäisyyttä, ehkä jopa sanoutuvat siitä irti, jos suoraan kysytään. Petersonin argumenteissa myös evoluutioteoria on mukana johdonmukaisesti. Tässäkin kohtaa tapaus Peterson havainnollistaa tiedemaailman sisäisiä ongelmia. Kankaanniemen sinänsä asiallinen teos on sisällöltään heterogeeninen. Suoraan Petersonia käsittelevän ensimmäisen jakson jälkeen kirjoittaja pukee päälleen historioitsijan kaavun ja ponkaisee erittelemään Petersonin sijasta Historioitsijat ilman rajoja ry:n Kenen historia? -tutkimusraporttia (2018). Tässä analyysissä Peterson mainitaan ainoastaan pitkän erittelyn aluksi. Teoksen muissa jaksoissa keskitytään Petersonin ajatuksiin feminismikysymyksessä ja äärioikeistolaisuudessa sekä siihen, miksi Peterson on kiinnostanut valtavasti kristillisiä piirejä. Kankaanniemen kirjoitusotteessa on paljon hyvää. Hän kirjoittaa kompleksisista kysymyksistä kiihkoilematta eikä lähde kenenkään kelkkaan provosoituneena. Kriittisiä havaintoja sinkoilee joka puolelle. Annettua nasevampaa loppuyhteenvetoa jäin kaipaamaan.